"Mitä hyötyä meille siitä on, jos taistelun voitammekin? 'Mukaan kun tuut, saat nähdä sen', oli vastaus rumpujenkin."
Bret Harte.
Noustessani aikaisin aamulla noin tuntia ennen auringonnousua, huomasin myrskyn lakanneen, kuten kapteeni oli ennustanutkin. Aamu oli ihmeellisesti ihana kirkkaasti loistavine tähtineen, ja ainoastaan tyrskyjen kaukainen kohina muistutti enää edellisen päivän onnettomuuksista. Abdulrahman, jonka vapautin, ilmoitti kaiken olevan hyvin. Mereltä ei ollut näkynyt mitään tulia eikä merkkejä, jotka olisivat ilmaisseet tykkiveneitten olevan vielä läheisyydessä, eikä viidakostakaan ollut kuulunut muuta kuin lintujen ja petojen liikehtimistä. Nyt kuuluikin niiden meluaminen selvästi — varpuset, kyyhkyset ja lukemattomat muut linnut tirskuivat ja huutelivat, apinat rähisivät, ja silloin tällöin olin kuulevinani sian röhkinää ja hirvien hirnuntaa — kaikki viidakoissa tavallisesti ennen päivänkoittoa esiytyviä ääniä. Siellä ei ollut ihmisiä liikkeellä, sillä jos asian laita olisi ollut niin, olisivat nuo huudot vaienneet, ja kaikki olisi ollut niin hiljaista ja rauhallista kuin keskipäivän kuumimmalla hetkellä.
"Nuo ovat kaikista parhaimpia vahteja", sanoi Abdulrahman ja tiesin hänen olevan oikeassa.
Kun alkoi hieman hämärtää, tuli kapteeni luokseni ja sanomatta sanaakaan menimme yhdessä rannalle ja koetimme tuijottaen hämärään saada Annabel Leen näkyviimme särkkien sisäpuolella vyöryvien maininkien välistä. Lopulta viittasin äänettömänä ja kapteeni nyökäytti päätään.
Voimme erottaa sen nyt, tahi toisin sanoen, kaikki, mitä siitä oli jäljellä, jota ei suinkaan ollut paljon. Sen ympärillä kellui melkoinen joukko kaikenlaista tavaraa, suurimman osan tultua heitetyksi särkälle, upottua veteen tahi ajauduttua rannalle. Laiva itse oli kumminkin vielä samassa paikassa, johon sen tuo viimeinen jättiläiskine oli viskannut ja jossa se tulisi olemaankin, kunnes tuuli ja aallot heittäisivät sen menemään pala palalta viimeiseen asti. Se oli jo tehnyt tehtävänsä.
Kun se ensimmäisen kerran tarttui kiinni, murtui sen vasen kylki, seuraava särki sen kokonaan, ja kun se lopullisesti kääntyi kyljelleen, rikkoutui sen kansikin palasiksi. Saatuaan nämä suuret ammottavat reiät avukseen olivat aallot esteettä vyöryneet sisään huuhdellen keulasta ja keskilaivasta melkein kaiken mukaansa. Siinä se nyt oli, mutta ainoastaan murskautunut kuori, ja tyhjä sekin. Sen peräpuoli ei ollut niinkään pahasti rikkoutunut, sillä jykevä kölinjatko oli suojellut sitä melko hyvin. Oli hyvin mahdollista, että taitava sukeltaja kauniilla ilmalla ja uhraten tarpeeksi aikaa voi pelastaa arvokkaammat tavarat kajutasta ja peräruumaan jääneet kauppa- ja ruokatavarat.
"Asian näin ollen", sanoi kapteeni tyynesti, "ei meillä ole aikaa muuhun kuin koneitten, laivan paperien ja ehkä joidenkin vaatteiden ja muiden välttämättömien tavarain pelastamiseen kajuutasta, jos nyt Kasim ja Abdulrahman uskaltavat ryhtyä siihen. Herätä kaikki miehet nyt, Williams, sillä aikaa kun minä menen tutkimaan venettä."
Vene oli saanut melkoisia kolahduksia, mutta se oli niin vahva ja hyvin rakennettu, että se pienin korjauksin saataisiin päteväksi tyynessä vedessä tehtävää matkaa varten. Toivoimme sitäpaitsi löytävämme hylystä sen korjaukseen tarvittavat aineet. Aallot olivat tietysti huuhdelleet kaiken sen sisällön mereen, mutta muutamista rannalle ajautuneista katkenneista raa'oista saataisiin kyllä tarvittava masto ja airot, ja ellei purjekangasta ollut saatavissa, kelpaisi kyllä joku huopakin purjeeksi. Veneen pahimmat reiät tukittiin heti tilapäisesti saatavissa olevin ainein, pääasiallisesti kookospähkinäin kuiduilla ja bamburuo'on kuorella, ja pari tukevaa bambuvesaa katkaistiin sauvoimiksi. Sitten malaijit, jotka olivat mielellään suostuneet sukeltamiseen, sauvoivat kapteenin laivaan, Froggien ja minun ruvetessa kokoilemaan rannalle ajautuneitten palasten joukosta hyödyllisimpiä tavaroita talteen. Perämiehelle, joka oli mitä vastahakoisin sairas, joutuivat kaikki helpommat tehtävät, kuten tähystäminen ja tulen sytyttäminen, huolimatta hänen tyytymättömästä murinastaan, että hänen oikeutensa oli häneltä riistetty. Tuli oli senvuoksi tarpeellinen, että otaksuimme sukeltajain löytävän hylystä ruokavaroja aamiaiseksemme ja tervaa veneeseemme. Se oli kuitenkin sammutettava heti, kun tykkiveneitten savu ilmestyisi taivaanrannalle. Etsijät onnistuivat yli odotuksiemmekin. Malaijit pääsivät tunkeutumaan kajuuttaan pelastaen sieltä kapteenin työkalu- ja paperilaatikon, joka oli onneksi vedenpitävä. Sitten heidän onnistui aukaista eräs kaappi ja tuoda sieltä muutamia liha- tee- ja maitotölkkejä, joita ei vesi ollut vielä ehtinyt turmella. He toivat sieltä myös muutamia kulhoja ja yhden hopeaisen haarukan, aivan hyödyttömän välineen, jolle me iloisesti nauroimme aterian aikana. Heidän löytöjensä huippu oli kumminkin kapteenin monta kertaa laukeavan winchesterin, pienen ruutisarven ja muutamien luotien pelastaminen. He olivat nähneet sen omistajan ampuvan, ja ollen täysiverisiä malaijeja oli heistä hänen tähtäystaitonsa hänen merimiestaitoansa arvokkaampi, sillä he luulivat kapteenin voivan saada aikaan yhdellä laukauksella enemmän kuin tavallinen mies tusinalla. Jälkeenpäin venematkallamme sattuvien vapaahetkien kestäessä olivat nämä sotaiset veitikat hyvin onnellisia saadessaan hangata, puhdistaa ja raapia jokaisen ruostepilkun ja vahingon merkin pois tuosta ihmeellisestä aseesta.
Tällä haavaa sisältyi heidän hylystä pelastamiinsa tavaroihin paitsi tuota pyssyä paljon sellaistakin, jota kapteeni oli halunnut sieltä saadakin. Niiden joukossa olivat työkalulaatikko ja pieni pakka hamppukangasta, josta perämies rupesi valmistamaan purjetta veneeseen. Sitten saimme vielä vähän köyttä ja joitakin vaatteita, jotka, vaikka ne olivatkin märät ja melkein turmeltuneet, olivat kumminkin hyvin tervetulleet.