"Hurraa, hurraa!" huusin, mutta kumminkin hyvin hiljaa. Perämies, ollen yhtä jännittynyt ja epäjohdonmukainen kuin minäkin, haukkui niitä nerokkaasti, koska ne näyttäytyivät olevansa sellaisia tyhmeliinejä kuin olimme otaksuneetkin. Hän teki sen kumminkin matalin äänin, vaikka ei ollutkaan pelkoa, että sanat kuuluisivat meitä erottavien monien peninkulmain päähän ja ilmaisisivat aikeemme vihollisillemme. "He ovat huomanneet hylyn ja pysähtyneet! Jos he nyt vain lähettävät miehensä maihin ja samoilevat viidakossa tunnin tahi pari, vedämme heitä vieläkin nenästä."
Kapteeni hymyili innostukselleni. "Luullakseni he tekevätkin sen ja niin ollen pelastumme tällä kertaa." Sitten näytti hän äkkiä hyvin pelästyneeltä. Hän kohotti kätensä merkiksi, että olisimme vaiti, vei sen sitten korvansa taakse ja kuunteli tarkkaavaisesti: "Oletteko varma, Williams, että nuo molemmat tykkiveneet ovat tuolla?"
"Olen! Näin nuo molemmat savujuovat hyvin selvästi niiden ollessa koko ajan noin neljännespeninkulman päässä toisistaan."
"Sitten on tykkiveneitä täytynyt ollakin kolme, ellei — Sinun kiinalaisesi Manillasta sanoi kaiken olevan rauhallista täällä, ja Valdezkin ilmoitti, ettei Tumabongin läheisyydessä ole espanjalaisia joukkoja. Kumminkin kuulen nyt ampumista siltä suunnalta."
Rupesimme nyt kaikki kuuntelemaan ja erotimmekin sen ajoittain. Ensin oli se kaukaista ja epäselvää jyrinää, mutta kuta lähemmäksi tulimme, sitä selvemmäksi se muuttui. Ne eivät olleet mitään säännöllisiä yhteislaukauksia eivätkä määrä-ajoin ammuttuja yksittäisiäkään, jollaisia harjautunut sotaväki ampuisi ja jotka olisivat osoittaneet, millaista kuria uusi päällikkö tahtoi noudatettavan joukoissaan, vaan silloin tällöin kaukaa ammuttuja muskettien pamahduksia, joihin toiset vastasivat yksitellen nopeasti ja säännöttömästi toinen toisensa jälkeen. Katselimme toisiamme hämmästyneinä ja säikähtyneinä. Mitähän siellä tapahtuikaan?
Ensimmäinen huolemme sulautui tähän uuteen, sillä me unhotimme melkein kokonaan jäljempänä olevat tykkiveneet ja sen tosiasian, että matruusit ja merisotilaat saatuaan varmuuden, ettemme olleetkaan viidakossa, luopuivat juuri nyt hakemisestaan palatakseen laivoihinsa. Emme ajatelleet sitäkään mahdollisuutta, että tämä toinen pettymys luultavasti vain lisää vihollistemme katkeruutta meitä kohtaan tehden heidät vain päättäväisemmiksi saamaan meidät haltuunsa rangaistakseen meitä. Ainoa päämäärämme oli nyt vain päästä Tumabongiin ottaaksemme osaa siellä parhaillaan tapahtuviin joko onnellisiin tahi onnettomiin tapahtumiin.
XII
PAHOJA UUTISIA TUMABONGISTA.
"Pelasta minut… kateellisten ilkitöiltä, kun he ovat pahansuopia."
Koraani.