"Luullakseni on täällä syntynyt kapina", sanoi kapteeni tyynesti.
"Kapinako?"
"Niin. Valdez miehineen on piiritettynä tuolla talossa ja Lopez ja kaikki muut, jotka hän on voinut houkutella ja pakottaa yhtymään suunnitelmiinsa, tappelevat saadakseen käsiinsä ampumatarpeet, jotka merkitsevät valtaa. Katsokaahan nyt!" lisäsi hän, kun jälleen hurja hyökkäys oli saatu torjutuksi melko vaikeasti ja Lopezin miehet peräytyivät nyrpeinä ja rohkeutensa menettäneinä neuvotellakseen johtajansa kanssa. "Luulen heidän nyt ampuneen ruutinsa loppuun. Nyt, pojat, vetäkää vene maalle, pysykää yhdessä ja seuratkaa minua."
Teimme, kuten hän käski, ja noustuamme maalle sijouttauduimme aivan johtajamme taakse. Hänellä oli ladattu winchesterinsä kädessään huomattavasti uhkaavassa asennossa. Livingston ja minä pidimme revolverejamme niin vaikuttavasti ja tehokkaasti kuin suinkin vain kykenimme, ja takanamme olevat kolme malaijia heiluttivat erilaisia puukkojaan hyvin ihastuneesti. Jos siinä syntyisi tappelu, toivoivat he vain saavansa ottaa siihen tehokkaasti osaa. Pienen, mutta yhtenäisen ja hyvin asestetun ryhmämme ilmestyminen hämmästytti selvästi sekä piiritettyjä että parittajia, etääntyessämme hitaasti ja harkitusti kunnantaloa kohti. Sieltä huudettiin meidät heti tervetulleiksi minkään pettymyksen aiheuttaman murinan sekoittumatta tervehdykseen, sillä meidät tunnettiin heti samoiksi valkoisiksi miehiksi, jotka olivat tuoneet Valdezin sinne ja senvuoksi olivat hänen ystäviään. Sitäpaitsi luulivat he, että kuunarimme molempine vaskitykkeineen, jotka olivat täyttäneet alkuasukasten sydämet kauhulla, oli lahden suulla ankkurissa. Viimeisen onnistumattoman hyökkäyksensä johdosta rohkeutensa menettäneet ja ampumavarojen puutteessa olevat kapinoitsijat rupesivat epäröimään, ja he pakenivat tällä haavaa lihavan, mutta ei juuri erikoisen arvokkaalta näyttävän päällikkönsä henkilökohtaisesti heitä johtaessa.
Piiritetyt ampuivat muutamia nähtävästi aivan hyödyttömiä laukauksia pakenevan vihollisensa jälkeen, tullen sitten miehissä kuistille toivottamaan meidät tervetulleiksi. Muutamat rupesivat kyhäämään karkeatekoisia portaita käytettäväksemme, mutta ennenkuin ne oli ennätetty asettaa paikoilleen, ilmestyi Luiz Valdez ovelle, hyppäsi keveästi kuistin kaidepuun yli maahan ja juoksi luoksemme. "Hänen kasvonsa, kätensä ja vaatteensa olivat mustuneet savusta, ja patruunavyö oli vieläkin paikoillaan hänen vyötäisillään. Näimme selvästi, että hän oli miehuullisesti ottanut osaa puolustukseen, mutta hänen lähestyessään huomasin hämmästyksekseni kyynelten valuvan hänen poskilleen rinnan kohoillessa nyyhkytysten voimasta.
"Tervetuloa, ystäväni!" huusi hän tervehtien meitä hänen rodulleen ominaisin kohteliaisuuksin ja tarttuen sitten kapteenin käteen. "Voi, herra kapteeni, isäni, minun isäraukkani!" sanoi hän katkonaisesti.
"Isännekö? Mikä häntä vaivaa?"
"Hän on kuolemaisillaan noiden roistomaisten kapinallisten murhaamana! Hän ei elä tuntiakaan enää, sanoo setäni, mutta kun hän kuuli ilohuudot, joilla miehemme tervehtivät teitä, heräsi hänessä kiihkeä halu saada puhutella teitä. Tahdotteko tulla hänen luokseen?"
"Tietysti!" vastasi kapteeni hänen vakavien kasvojensa ja äänensä ilmaistessa hänen mielenliikutuksensa, ja sanomatta sen enempää kiiruhti hän portaille tahi oikeammin sanoen pykälöidylle paalulle, joka nyt johti maasta kunnantalon kuistille.
Puristettuani Luizin kättä myötämielisesti läksin minäkin kiipeämään paalua pitkin, joka oli hyvin vaikea tehtävä eurooppalaisin jalkinein. Loput joukostamme tulivat sitten jälkeenpäin. Saavuttuani tuohon suureen rakennukseen, jossa oli vain muutamia ikkunoita pitkälle esiinpistävän paksun olkikaton alla, ei ollut mikään helppo asia erottaa mitään sen sisässä vallitsevassa hämärässä, jota vielä huoneessa leijailevat savupilvetkin lisäsivät. Kun lopulta rupesin näkemään, huomasin useita miehiä makaavan muutamalla huoneen tuonnimaisessa päässä olevan ikkunan viereen kyhätyllä lavalla. Toiset olivat käpristyneet kokoon kuin tuskassa, toiset vaikeroivat ja kieriskelivät levottomasti, parin kolmen maatessa jo niin hiljaa, ettei unesta voitu erehtyä. Voitto heidän omista puoluelaisistaan ja ehkä jossakin suhteessa heidän sukulaisistaan oli kalliisti ostettu.