"Erehdytte kokonaan", keskeytti kapteeni punastuen hiusmartoa myöten. "Tässä ei nyt ole kysymyksessä tahto, vaan kyky. Jos olisin arvostellut vaaraa sentinkään edestä, ette nyt olisi täällä, herra kenraali, mutta tosiasia on, että pieni laivani on joutunut haaksirikkoon, eikä minulla ole mitään keinoja ilmoituksen perille viemiseen."
Vastaukseksi heidän innokkaihin ja pahoitteleviin kysymyksiinsä kertoi hän koko jutun lisäten siihen puoleksi leikillisesti puoleksi surullisesti edellisenä yönä tekemämme päätöksen yhdistää kohtalomme kapinallisiin. "Ja luullakseni olemme valmiit vaikka minkälaiseen onnenkauppaan", lisäsi hän, "ja minä olen valmis viemään sananne kenraalille yhtä mielelläni kuin kukaan muu ameriikkalainen tahansa, kunhan se vain voi tapahtua maitse."
"Muukalaisen on melkein mahdoton siitä suoriutua", vastasi kenraali päättäväisesti ojentaen samalla vielä kerran kätensä kapteenille. "Pyydän teiltä anteeksi äskeisiä epäluulojani, ystäväni. Poikani ja Felipe, eräs noista viidestäkolmatta ja tietääkseni uskollisempi asiallemme kuin moni muu, vievät sanan perille varmemmin kuin muut. He tuntevat seudun ja Luiz voi sitäpaitsi pukeutua naiseksi. Mutta minulla on eräs toinenkin asia pyydettävänä teiltä, herra kapteeni." Hänen äänensä alkoi muuttua hyvin hiljaiseksi, mutta hän ponnisti voimansa äärimmilleen puhuakseen selvästi. "Kerroitte minulle kerran taistelleenne kansalaistenne puolesta espanjalaisia vastaan, ja nyt sanotte haluavanne taistella filippiiniläisten puolesta. Pyydän teitä nyt rupeamaan minun sijaisekseni tänne niin kauaksi, että kenraali ennättää lähettää tänne toisen päällikön tahi vahvistaa nimityksenne. Silloin olisit sinäkin, Matteo, tyytyväisempi, koska sinun ei tarvitsisi ryhtyä siihen itse."
"Varmasti!" vastasi tohtori Valdez iloisesti. "Kapteeni Hemingway ymmärtää sotataitoa paremmin kuin minä. Lupaan kumminkin auttaa häntä niin uskollisesti kuin olisin auttanut sinuakin, Marcos."
"Tiedän sen", sanoi hänen veljensä tyynesti. "Ja nyt, kapteeni, saanko kuulla vastauksenne?"
Kapteeni tuijotti häneen hämmästyneenä. "Mutta minähän olen — muukalainen."
"Ette sen jälkeen kuin yhdistitte kohtalonne meihin", sanoi kenraali selvästi.
"Noiden miesten mielestä olen ainakin sellainen", vastasi kapteeni katsahtaen tumabongilaisiin eversteihin.
"Luullakseni erehdytte. Kutsu heidät tänne, Matteo!"
Nuo molemmat alkuasukkaat lähestyivät heti vaitiollen, mutta täynnä kunnioittavaa myötätuntoa ja henkilökohtaista varovaisuutta. He olivat huomanneet pätevän johtajan tuottaman hyödyn menettääkseen hänet heti, ja he olivat, kuten myöhemmin saimme kuulla, todellakin peloissaan omasta kohtalostaan heidän johtajansa kuoleman jälkeen. Haluten säästää veljensä voimia niin paljon kuin suinkin selitti tohtori Valdez heille nopeasti kuolevan veljensä toivomukset, kapteenin päätöksen auttaa kapinallisia ja edun, jonka sellaisen seuraajan Saaminen kenraali Valdezin sijalle tuottaisi. He kuuntelivat huomattavasti huojentuen ja sitten kuin tohtori oli lopettanut selittämisensä, kääntyivät he innokkaasti ameriikkalaisen puoleen.