Tämä hyvästeleminen erosi suuresti eilisistä iloisista jäähyväisistä, joilla Marcos Valdez oli toivottanut meille hyvää onnea. Nyt näytti siltä, että tuo hyvä onni oli jättänyt sekä hänet että meidätkin pulaan. Poistuimme hänen luotaan surullisin mielin, jättäen hänet hänen poikansa, veljensä ja tuon uskollisen henkivartijan huomaan. Hänen mielensä oli nyt rauhoittunut hänen velvollisuuksiinsa nähden eikä meistä kukaan voinut tehdä enempää hänen puolestaan. Hän oli jo suorittanut työnsä, mutta meidän tumabongilaiset velvollisuutemme olivat vasta alussa.
Uuden kenraalimme tapoihin ei kuulunut tuhlata kallista aikaa. Kylää ja siellä olevaa asevarastoa ja piirikunnassa muodostettavan armeijan ydintä uhattiin parilta suunnalta, joten oli heti ryhdyttävä toimiin niiden puolustamiseksi. Kapinalliset, vaikka he nyt olivatkin lyödyt ja alakuloiset, voivat nimittäin vielä palata, ja tykkiveneet saapuvat myöskin varmasti jonkun ajan kuluttua, ja pääsy jokeen on vielä aivan vapaa.
Tähän asiaan oli meidän ensimmäiseksi kiinnitettävä huomiomme. Uusi päällikkö käski minun kysyä noilta molemmilta tumabongilaisilta eversteiltä heidän komennuksessaan olevien miesten lukumäärää ja laatua. Sillä aikaa tarkasteli hän huolellisesti heidän kasvojaan saadakseen selville, kykenivätkö miehet mihinkään. Molemmilla oli noin parisataa niin sanottua "opetettua sotilasta", mutta niistä ei ollut kylässä tällä haavaa kuin noin puolet muiden mentyä kotiinsa joko luvalla tahi luvatta.
Kylän naiset ja lapset olivat paenneet viidakkoon muutamia tunteja sitten, silloin kun tuo raukkamainen Valdezin päälle hyökkääminen oli johtanut äkilliseen taisteluun puolueiden välillä, jotka joko kannattivat hänen päällikkyyttään tahi Lopezin kapinallisuutta. Mutta useimmat tumabongilaiset, muistaen varamaaherran viimeiset julmuudet ja vääryydet, olivat päättäneet taistella kenraalin heille lähettämän johtajan puolesta. Useimmat tunsivat nimittäin kenraalin nimeltä, kunnioittaen häntä heidän maansa tulevana vapauttajana. Nämä miehet eivät osanneet käyttää pyssyjä ja olivat pelokkaita ja päättämättömiä luonteeltaan, mutta he olivat taitavia ja kokeneita kalastajia. "He tuntevat jokaisen tuuman joestaan", sanoi Cuevas meille, "ja niin ollen voivat olla teille nyt suureksi hyödyksi."
"Luullakseni tämä Cuevas ei ole niinkään tyhmä", sanoi uusi päällikkö arvostelevasti. "Käske hänen viedä neljä- tahi viisikymmentä miestään, niiden joukossa parhaimmat ampujansa, tuonne joen suuhun. Sen itäiselle jyrkälle rannalle on hänen kaivettava juoksuhauta puiden suojaan ja asetettava parhaat miehensä siihen sellaisin määräyksin, että heidän on ammuttava niiden kaikkien espanjalaisten veneitten miehistöt, jotka koettavat tunkeutua jokeen tahi nousta rannalle. Jokaisen miehen on otettava mukaansa lapio, kuokka ja parikymmentä patruunaa. Sano hänelle, että hän panee muut miehensä laittamaan tätä kylää puolustuskuntoon. Hapenin miesten on koottava kaikki puhvelit ja tuotava ne tänne. Onnettomuudeksi ei Annabel Lee tuonut tänne tykkejä, mutta muistaakseni Valdez sanoi täällä jo olevankin muutamia entuudestaan. Vaikka ne eivät olisikaan sen suurempia kuin kiinalaiset nikat, voidaan niillä kumminkin ampua veneitä upoksiin. Jos löydän ne, tuon ne sinne jyrkänteelle ja laitan ne asemiin, mutta ellei niitä löydy, tuon sinne vain enemmän ampumatarpeita ja ruokaa. Oletko tulkinnut hänelle nyt tämän kaiken?"
"Kyllä ja luullakseni on hän käsittänytkin määräyksenne."
"Amos, ota Kasim tulkiksesi ja muutamia näistä miehistä mukaasi, ja koeta etsiä nuo tykit ja niihin tarvittavat ampumavarat käsiisi. Minä rupean jakamaan patruunia miehille noista tuolla olevista laatikoista."
"Kyllä, kenraali."
"Entä minä sitten?" huudahdin kärsimättömästi peläten hänen unhottaneen minut ja haluten työskennellä.
"Hyvä on, poikaseni, minulla on sinulle paljon työtä varattuna. Vie nämä tumabongilaiset joen suuhun heidän omilla kanooteillaan ja käske jokaisen miehen ottaa mukaansa kirves tahi joku sellainen ase. Menkää aivan joen suuhun saakka, sillä siellä on pari kanavaa, jotka on tukittava. Käske miesten hakata puita ja vesoja siltä jyrkänteeltä, johon Cuevasin miehet asettuvat, ja tukkia niillä molempien kanavain suut. Toivoakseni ne estävät espanjalaisia tunkeutumasta jokeen. Tultuani sinne annan sinulle muuta tehtävää."