Veneistä kuului hämmästyneitä ja toivottomia huutoja ja vastaan ammuttuja laukauksia, jotka olivat niin huonosti tähdättyjä, etteivät ne vahingoittaneet ketään, ja kului jonkun aikaa, ennenkuin hämmästyneet merisotilaat saivat konekiväärinsä kuntoon ampuakseen kaikille suunnille. Törmältä ammuttiin kumminkin niin yhtämittaa ja harmillisesti, että veneet hyökkäsivät kanavaan päästäkseen suojaan.
Mutta siellä kohtasivat niitä uudet vaikeudet. Johtavat veneet törmäsivät näkymättömiin ja odottamattomiin vastuksiin, toiset tunkeutuivat niiden päälle takaa tehden vain sekamelskan suuremmaksi. Nyt oli meidän vuoromme. Meloimme virran keskelle ja aloimme ampua, ja vaikka en voinut toivoakaan, että harjautumattomat mieheni huonoine ja vanhoine musketteineen saisivat suurtakaan vahinkoa aikaan, lisäsi kumminkin yhteislaukauksemme yleistä hälinää ja, mikä oli vielä hyödyllisempää, sai vihollisen sellaiseen luuloon, että heidät oli saarrettu, lisäten siten heidän masentuneisuuttaan.
Veneistä vastattiin kyllä tuleemme ja kun heidän konekiväärinsä kuulat alkoivat vinkua yläpuolellamme, istuutuivat muutamat mieheni nopeasti veneittensä pohjalle. Mutta huomattuaan, ettei kukaan haavoittunut, nousivat he jälleen häveten hieman käyttäytymistään ja ampuivat toisen yhteislaukauksen joen suulla taistelevien joukkoon. Meistä näyttivät he erottamasti sotkeutuneen toisiinsa, veneet olivat tarttuneet kiinni paaluihin, seipäihin ja rottinkisilmukoihin, kaikki miehet huusivat määräyksiä ja neuvoja toisilleen ampuessaan umpimähkään ja työnnellessään toisia veneitä tieltään pois, keksit, airot ja pyssyt heiluivat hurjasti yhtämittaa, ja koko joukko näytti yhtä huonosti harjoitetulta kuin Lopezinkin miehet kunnantaloa vastaan hyökätessään.
Laivojen suuret tykit vaikenivat ehkä senvuoksi, että niiden suuntaajat pelkäsivät ampuvansa omia miehiään, tahi siksi, ettei tilannetta ymmärretty siellä. Veneitten konekiväärit, jotka olisivat heti suistaneet meidät veteen, jos englantilaiset sotilaat olisivat niitä suunnanneet, olivat joko rikki tahi huonosti hoidetut, sillä ne näyttivät useammasti pettävän kuin laukeavan. Nyt täydensi sitäpaitsi eräs vaskitykkimme hyvin tähdätty luoti vihollisen tappion. Se sattui nimittäin muutaman veneen vesirajaan, ja tuo pieni alus alkoi heti täyttyä vedellä ja upota. Miehistö, peläten ympärillä uiskentelevia haikaloja ja vihollista, jonka yleinen tapa oli ampua vangit armotta ja joka nyt ympäröi heidät melkein joka suunnalta, tuli aivan raivoisaksi pelosta. He huusivat ja kiljuivat koettaessaan kiivetä toisiin veneihin, ollen vähällä kaataa ne kumoon. Näin selvästi, miten eräs matruusi kohotti aironsa ja lyödä läimäytti erästä veneen laidasta kiinnipitävää miesraukkaa päähän. Mies kumartui väistääkseen lyöntiä ja koetti sitten päästä erääseen toiseen veneeseen, jossa häntä kumminkin kohdeltiin yhtä raa'asti. Polskuttaen ja huutaen hurjasti, koettaen nähtävästi siten peloittaa haikalat etemmäksi, läksi hän uimaan kauempana olevaa rantaa kohti. Vasta sitten kun hän oli saavuttanut sen ja kiivennyt törmälle, huusivat sekä omat mieheni että törmällä olevat hämmästyksestä, ja häntä kohti ammuttu luotituisku ilmaisi minulle, kuka hän oli ja miksi espanjalaiset merimiehet olivat kohdelleet häntä niin töykeästi. Pakolainen ei ollut kukaan muu kuin Lopez, petturi, jonka hänen uudet liittolaisensa luulivat ehkä pettäneen heidätkin, sillä hänhän juuri oli saattanut heidät tähän tilanteeseen.
Vihollisemme olivat jo nähtävästi käsittäneet, ettei heidän hyökkäyksensä onnistu, ja nyt saattoi uppoava vene heidät aivan kauhun valtaan. Arvokas peräytyminen muuttui äkkiä hurjaksi paoksi. Ampuen tuskin laukaustakaan meitä kohti kiiruhtivat nuo kolme jäljellä olevaa venettä särkässä olevaa aukkoa kohti niin nopeasti kuin suinkin päästäkseen tykkiemme kantomatkan ulkopuolelle.
Lopez pääsi pakoon. Luullakseni sattui häneen pari laukausta, mutta hän onnistui kumminkin vetäytymään viidakkoon. Kun mieheni yrittivät lähteä häntä takaa-ajamaan, palautti kenraalimme ankara käsky heidät takaisin maan suojaan.
Sillä nyt olivat laivan tykit alkaneet paukkua, ja me olisimme tarjonneet niille erinomaisen pilkan virran yli kulkiessamme. Mutta ollessamme näin suojassa eivät ne saaneet juuri mitään vahinkoa aikaan. Matka ei kyllä ollut liian pitkä niiden suurille tykeille, jollaisia oli luullakseni kolme kummassakin laivassa, mutta varmaan oli valaistus huono eikä suuntaaminenkaan parempi kuin parissa edellisessäkään tilaisuudessa. Muutamia suuria luoteja vihelsi patterin yli sen takana olevaan metsään. Muutamia putosi läiskähtäen sen edustalle veteen ja jokeen jonkun matkan päähän meistä ja ainoa niiden aiheuttama sanottavampi vahinko oli muutaman katkenneen oksan putoaminen erään miehen päähän. Miehemme olivat uudistaneet tulikasteensa meille odottamattoman suotuisten olosuhteitten vallitessa, ja heidän ensimmäinen taistelunsa uuden päällikkönsä alaisina oli ollut kieltämättömästi onnellinen, sillä se oli nyt jo melkein ohi. Lyhyt troopillinen auringonlasku alkoi, ilta pimeni nopeasti ja tykkituli harveni lakaten vihdoin kokonaan.
"Niin pitkälle on nyt siis kaikki hyvin", sanoi kenraali yhdyttyäni häneen kuunnellessaan alipäällikköjensä sydämellisiä onnentoivotuksia, "mutta luullakseni eivät espanjalaiset päästä meitä näin vähällä. Olemme tarjonneet heille ruokaa kolme kertaa ja heillä on nyt pitkä lasku meille maksettavana."