"Varmisti", vastasi hän vaatimattomasti, "jos se vain kenraalin mielestä on parasta."
Tuohon en voinut sanoa enää mitään.
"Nuori Luiz lähetti sinulle terveisiä, Williams", jatkoi hän sitten. "Hän sanoi tietävänsä sinun ottavan osaa hänen suruunsa ja olevansa iloinen, että taistelet hänen isänsä vihollisia vastaan. Hän ei osannut silloin aavistaakaan, vaikka luulen sananviejieni ilmoittaneen sen kylässä nyt, että hänen isänsä murhaaja oli noiden joukossa, joita vastaan olet taistellut."
"Eikö? Toivon, ettei tuo roisto olisi päässyt pakoon", sanoin kostonhimoisesti. "Onko hänen miehistään kuulunut mitään?"
"Kyllä. Useat ovat tulleet takaisin rukoillen armoa ja takaisinpääsyä vallankumouksellisiin joukkoihin. Annoin kieltävän vastauksen parille hänen upseerilleen, jotka hyvin kyllä olivat käsittäneet tänään suorittamiensa tekojen laadun. He ovat nyt vankina kunnantalossa odottaen tuomiotaan. Miehistön käyttäytymistä on kuitenkin arvosteltava toiselta näkökannalta. He ovat kotoisin Lopezin halintoalueelta ja ovat yhtyneet häneen senvuoksi etteivät he uskaltaneet menetellä muuten. Mutta Valdez-raukan veljen suostumuksella annoin heille kaikki anteeksi ja ottaisin heidät takaisin riveihin, jos he vain nyt antautuvat vangeiksi, luovuttavat aseensa ja sitoutuvat käyttäytymään hyvin tulevaisuudessa. Luullakseni suostuvat useimmat heistä ehtoihin. Kylän naiset ja lapset palailevat vähitellen koteihinsa, ja kaikki on siellä nyt rauhallista Livingstonin ja tohtori Valdezin pitäessä huolta kaikesta. Jos asiat kehittyvät hyvin täällä, palaan huomen aamulla kello yhdeksän kylään ollakseni läsnä Valdez-raukan hautajaisissa. Tämä juttu on kumminkin lopetettava ensin kunnollisesti."
"Ruvetkaa nyt nukkumaan, kenraali", sanoin hänelle. "Kasim vahtii kyllä valppaasti tuolla alhaalla ja minä pidän huolta, että täälläkin menetellään samoin."
"Tiedän sen, poikaseni", sanoi hän ystävällisesti, "mutta minulla on paljon ajateltavaa, ennenkuin voin nukkua. Mene sinä nyt pariksi tunniksi lepäämään, ja jos sitten kaikki on hiljaista, herätän sinut saadakseni itsekin hieman nukahtaa."
Olin hyvin iloinen saadessani kääriytyä huopaan ja ummistaa pakottavat silmäni. Yö oli sanomattoman ihana, sateeton ja sumuton, ja vahdissa olevat miehet makailivat läheisyydessä kasvavien puiden juurilla. Heidän päivänsä oli ollut väsyttävä ja levoton, ja koska he eivät tienneet, milloin heidän jälleen oli tartuttava aseihin, oli lepo tervetullut kaikille. Kenraali herätti minut pari tuntia ennen auringonnousua heittäytyen pitkäkseen sijalleni ja nukkuen melkein heti kun hänen päänsä oli vaipunut maahan. Mutta hän oli jo jalkeilla päivän koittaessa, sillä koska yö oli kulunut häiriöittä, tiesi hän espanjalaisten koettavan nyt viimeisen kerran saada paikan haltuunsa. He olivat olleet ankkurissa koko yön noin parin peninkulman päässä, mutta nostivat nyt ankkurin lähetettyään paljon merkkejä toisilleen ja soudettuaan laivasta toiseen veneillä, tullen peninkulmaa lähemmäksi särkkää ja ankkuroiden sitten jälleen. He olivat nähtävästi päättäneet aloittaa tämän päivän työt erehdyksettä. Ollen pienien tykkiemme ampumamatkan ulkopuolella oli heidän tarkoituksensa hävittää pieni patterimme, ennenkuin he lähettäisivät veneensä tuhoamaan kanoottejamme ja polttamaan kylää.
Katsoin kapteeniin, joka näytti yhtä tyyneltä kuin ennenkin. Mitä hän sitten lienee ajatellutkaan ei hän kumminkaan näyttänyt levottomuuden merkkiäkään. "He tietävät, mitä heidän pitäisi tehdä", sanoi hän harkitusti, "mutta silti ei ole sanottu, tietävätkö he, miten se on tehtävä. Heitä sanotaan maailman huonoimmiksi tykkimiehiksi. Toivoakseni on tuo joukko heidän kykenemättömintä väkeään."
Ja he olivat, meidän suureksi onneksemme. Jos tykkejä olisi taitavasti käsitelty ja hyvin suunnattu, olisi noista molemmista tykkiveneistä suunnattu tuli tuhonnut heti pienet varustuksemme jättämättä meistä ketään henkiin kertomaan tapauksesta. Luulimme kummassakin laivassa olevan yhden kuusituumaisen B.L.- tykin, jotka olisivat voineet ampua sadan naulan painoisia kuulia kylään niin lyhyeltä ampumamatkalta. Sitäpaitsi oli molemmissa laivoissa vielä pari pienempääkin tykkiä, joilla englantilaiset tahi amerikkalaiset sotilaat olisivat muutamissa minuuteissa hävittäneet patterimme ja kanavien suihin rakentamamme padot. Kapteeni oli nähnyt suurten tykkien toimivan ennenkin ja tiesi siis, millaista se on. Jos ampuminen luuloistamme huolimatta osoittautuisi tehokkaaksi, olisi tuhomme aivan varma.