Miehillämme ei näyttänyt olevan aavistustakaan vaarasta, mikä ehkä olikin parasta. Ja todella, eivät ketkään olisi voineet olla riemuitsevampia ja luottavaisempia kuin he. He olivat saaneet sata miestä avukseen kylästä, jossa ei ollut enää puutetta jauhoista, ja raskaan unen ja aamiaisen virkistäminä sanoivat he olevansa valmiit mihin tahansa. Eilinen voitto oli lisännyt suuresti heidän innostustaan ja rohkeuttaan, ja uudet tulokkaat, joiden joukossa oli yhdeksän tuosta päättäväisestä "kymmeniköstä", huolellisesti jaettuina noihin harjautumattomiin joukkoihin tukemaan ja rohkaisemaan heitä, olivat yhtä päättäväiset näyttämään mihin he tänään kykenisivät. Sitäpaitsi ei uuden kenraalimme tyyneys voinut olla vaikuttamatta meihin kaikkiin rohkaisevasti.
Vihollisemme näyttivät heti alussa, miten saamattomia he olivat. Sen sijaan että he olisivat koettaneet säikähdyttää ja masentaa harjaantumattomat joukkomme oikealla luotisateella, ampuivat he harvaan pitkin väliajoin ja tähdäten äärettömän huonosti. Luodit lentelivät joko ylitsemme viidakkoon katkoen puita tahi putosivat kauaksi päämäärästään lantaaseen tahi jokeen pärskäytellen vettä korkealle. Heidän oli kiittäminen ohjelman ensimmäisen osan suorittamisen epäonnistumisesta kokonaan huonoa tähtäystaitoaan, sillä ei yksikään luoti sattunut patteriin, eikä niiden kanavien suihin paaluista ja risukimpuista rakennetuille padoillekaan aiheuttama vahinko ollut suuri. Toisen osan päättyminen tappiolla oli myöskin melkein varma, kun otettiin huomioon johtajamme henkilökohtainen vaikutusvalta ja eilisen voiton suomat edut.
Kanooteillamme ei ollut mitään vaaraa. Kuten eilenkin vietiin ne nytkin pois näkyvistä ylemmäksi joelle kokonaan ampumamatkan ulkopuolelle. Mutta niin kauan kuin miehemme olivat patterin suojassa ja joen kummallakin rannalla kasvavissa viidakoissa, oli kohtuutonta toivoakaan, että vihollisen heihin kohdistama rumputuli jättäisi heidät säikähdyttämättä, ja osaksi lannistamatta heidän rohkeuttaan. Kun suuret projektiilit vihelsivät heidän yläpuolellaan, murskasivat ja katkoivat suuria puita, irroittivat palasia kallioista hieman heidän alapuoleltaan, ja parissa tapauksessa, kun tähtääminen onnistui, osuivat heidän ystäviensä ja toveriensa joukkoon muuttaen toivosta ja jännityksestä vapisevat miehet yhdeksi veriseksi lihakasaksi, oli aivan luonnollista, että he vapisivat ja epäröivät. Muutamat läksivät pakoonkin, mutta heidän johtajansa ankarat käskyt ja muutamien mukana olevien joko malaijien tahi noiden kymmenen halveksiva nauru palautti heistä useimmat paikoilleen, harmain kasvoin ja vapisevin polvin, se on kyllä totta, mutta luottamuksella, joka vain eneni joka minuutilta, jonka he vielä saivat elää.
Tuo puolituntinen oli kumminkin hirveä ja minäkin muiden mukana iloitsin nähdessäni valkoisten veneiden vihdoinkin eroavan laivoista. Luodit vihelsivät yläpuolellamme vielä muutamia minuutteja, mutta miehemme suhtautuivat nyt vaaraan rohkeammin ja korjasivat varustuksiimme syntyneet aukot tyynemmin huomattuaan veneitten alkavan lähestyä meitä kohti. Kun ne olivat päässeet ampumamatkalle, alkoivat niiden konekiväärit heti paukkua.
Vihdoin he tulivat meidänkin ulottuviimme ja silloin me korvasimme heille tuon peloittavan puolituntisen, jolloin meidän oli ollut pakko olla toimettomina. Ammuimme heidän ollessaan lantaassa yhteislaukauksen yhteislaukauksen perästä heitä kohti, ja täyteen ahdetut veneet olivat hyviä pilkkoja.
Heitä hämmästytti selvästi tervehdyksemme lämpimyys, mutta epäröityään hetkisen läksivät he jälleen eteenpäin jakauduttuaan kahteen osastoon, joista toinen suuntasi kulkunsa rannalle vähän itäänpäin patterista ja toinen jokea kohti. Rantatörmällä kasvavaan viidakkoon kätkeytyneet miehemme lähettivät kumminkin oikean luotituiskun ensimmäistä vastaan ja toista kohti suunnattiin kaikkien patterien tykkien ja muskettien tuli. Tulos oli heti selvä heidän päästyään ampumamatkan sisäpuolelle, vaikka he molemmissa paikoissa ponnistelivatkin toivottomasti murtaakseen vastustuksemme.
Joen suuta suojeli kumminkin vielä vahva pato, ja miehet, jotka rohkeasti kyllä koettivat särkeä sitä, joutuivat parhaimpien patterin suojassa olevien ampujiemme uhreiksi. Jonkun ajan kuluttua saivat vapaaehtoiset uhrata henkensä tuohon työhön, ja kun meidän kanoottilaivastomme ilmestyi joen mutkasta, käski veneitä komentava upseeri kaikkien kiireesti peräytyä. Hän huomasi suunnitelman mahdottomuuden yhtä pian kuin hänen rannalla olevat toverinsakin.
Piilouduttuaan varmasti viidakkoon voivat miehemme ampua suojatonta vihollistaan koko ajan sen koettaessa nousta maihin. Kuusi miesraukkaa kaatui heti ja useat haavoittuivat niin pahasti, etteivät he tahtoneet päästä enää veneihinsäkään takaisin. Jäljellä olevia ei ollut enää tarpeeksi suunnitelman toteuttamiseksi. Heidät työnnettiin takaisin kerta kerran jälkeen ja kun miestemme riemuhuuto pani heidät katsomaan ympärilleen ja he näkivät, miten heidän toverinsa pakenivat joelta luotien kirjaimellisesti sataessa heidän ympärilleen, huomasivat he myöskin, että voitto oli mahdoton. He pakenivat veneihinsä ja soutivat toisten jälkeen lantaalle niin nopeasti kuin suinkin.
Kun ne lähestyivät laivoja ja pääsivät pois ampumalinjasta, alkoivat suuret tykit paukkua kerran vielä niin hurjasti, että, jos ampumista olisivat ohjanneet hyvät tähtääjät, mitättömät varustuksemme ja pienet joukkomme olisivat heti tuhoutuneet. Nyt ne eivät kumminkaan saaneet sen suurempaa vahinkoa aikaan kuin että tekivät neljä miestä taisteluun kelvottomiksi ja särkivät muutamia tonneja kiviä ja maata rannalta ja patterin edustalta. Tätä kesti noin tunnin tahi hieman enemmänkin, mutta sitten saatuaan varmuuden, luullakseni, että paljon suurempi voima kuin minkä he voivat lähettää maihin — niissä ei ollut kummassakaan sataakaan miestä — oli tarpeen niin vahvan paikan valtaamiseksi, nostivat ne ankkurinsa ja läksivät vastahakoisesti Manillaan päin.
Kuulimme sitten myöhemmin heidän ilmoittaneen tuhonneensa Annabel Leen lasteineen ja kokonaan hävittäneensä Tumabongissa olevat vallankumouksellisten varustukset. Se oli kumminkin vain tavallinen espanjalaisten tapa salata tappioitaan. Kaikki sodan kestäessä sattuvat taistelut merkittiin voitoiksi, vaikka kapinalliset pitivät puoliaan kaikilla linjoillaan koko sen ajan ja heidän lukumääränsä lisäytyi moninkertaiseksi.