Luiz pisti muutamia hopeakolikoita hieman vastahakoisen emännän kouraan, hyvästeli ja kiitteli kaikkia naisia hyvin kohteliaasti ja lämpimästi, ja sitten miesten seuratessa mukanamme poistuimme talosta. Hänen oli hyvin vaikea laskeutua paalua myöten maahan uudessa puvussaan, mutta kun nauraen käskin hänen nostaa hameensa ylös, sanoi hän minulle niin vakavasti, että heti käsitin hänen valepukunsa oikean tarkoituksen:
"Ei ystäväni. Minun on opittava kiipeämään ja laskeutumaan, kuten hekin, sillä muuten voin ilmaista itseni heti", ja hän alkoi kärsivällisesti kiivetä ja laskeutua, kunnes hän luuli oppineensa taidon.
Sitten menimme yhdessä kunnantaloon, jossa kapteeni Hemingway antoi hänelle kenraalille osoitetun kirjeen. Hän luki sen kumminkin ensin ääneen kummallekin lähetille neuvoen heitä samalla, miten heidän oli hävitettävä se siinä tapauksessa, että he joutuisivat vangeiksi. Sitten hän käski heidän tarpeen tullen erota toisistaan, jotta ainakin toinen voisi päästä kenraalin luo turvallisesti.
"Onko teillä revolveria, Luiz?" kysyi hän sitten.
"Ei. Minulla on vain luodikko, mutta en voi kuljettaa sitä mukanani."
"Tietysti ette. Ottakaa tämä", sanoi kapteeni ottaen oman revolverinsa
patruunoineen ja auttaen kätkemään ne pojan pukuun. Sitten hän puristi
Luizin kättä lämpimästi ja hänen äänensä värähteli, kun hän sanoi:
"Jumala suokoon, että suoriutuisitte tästä onnellisesti, poikaseni.
Olet varsin kelvollinen tuon urhoollisen miehen pojaksi."
Saattelin Luizia vähän matkaa, mutta hän oli hyvin vaitelias. Kun erosimme, puristi hän kumminkin kättäni hyvin tulisesti sanoen: "Hyvästi, Evan!" sillä hän oli oppinut nimittämään minua ristimänimeltäni. "Tiedän sinut ystäväkseni ja minäkin pidän sinusta. Mutta minä rakastan teidän kapteenianne."
"Niin minäkin", vastasin hänen mielenliikutuksensa särjettyä pidättyväisyyteni. "Hän onkin paras tuntemani mies."
Elämämme Tumabongissa muodostui hyvin rauhalliseksi odotellessamme Luizin palaamista. Vaikka kapteeni Hemingway olisi ollutkin kapinallisten johtajien valtuuttama salainen asiamies, ei hänen nykyisiin velvollisuuksiinsa kumminkaan olisi sisältynyt hyökkäys vihollista vastaan. Valdez oli lähetetty tänne järjestämään näitä pieniä joukkoja, värväämään rekryytejä naapuristosta ja kokoamaan varastoja siltä haralta että joku toinenkin laiva onnistuisi suuntautumaan tykkiveneiden saartolinjan läpi. Todellisuudessa ei kumminkaan yksikään laiva tullut luoksemme enkä tiedä, tekikö yksikään sellaista koetustakaan. Yhteytemme toisten vallankumouksellisten joukkojen kanssa katkesi vähäksi aikaa, koska kukkulain tuolle puolen oli kokoutunut espanjalaisia joukkoja, joissa sanottiin olevan yhteensä noin parituhatta miestä. Senvuoksi oli Luizin ja Felipenkin ollut pakko pukeutua valepukuun, ja jos he vain onnistuisivat tunkeutumaan läpi ja palaamaan takaisin luoksemme, olisivat he ensimmäiset, joilta saisimme jälleen kuulla uutisia muusta maailmasta.
Sillä aikaa oli kumminkin uudella johtajalla tarpeeksi työtä edeltäjänsä määräysten kahden ensimmäisen osan täytäntöönpanossa. Miehiä opetettiin ja harjoitettiin joka päivä käyttämään aseitaan ja muskettejaan ja värvääjät, joina toimi puolet noista kymmenestä, kokosivat ahkerasti rekryyttejä ja veroja naapuristosta. Paitsi näitä töitä rakensimme kellarin räjähtäville ampumatarpeillemme, joiden sinne sijoittaminen ilahdutti meitä kaikkia, ja jokainen vanha rauta- ja lyijypalanen, joka vain löydettiin ympäristöstä, sulatettiin luodeiksi. Kokoomamme rautaromun laatu oli hyvin omituinen, eikä sitä keräytynyt paljon, joka oli sitäkin kiusallisempaa, kun saimme tietää, että läheisyydessä olevassa vuoristossa oli rautamalmia, joka kumminkin oli yhtä saavuttamattomissa, kiitos huonojen teiden ja ymmärtämättömien alkuasukasten, kuin jos se olisi sijainnut jossakin Euroopan kolkassa. Mutta vaikka emme voineetkaan käyttää miehiämme kaivostöihin, saivat he sitä useammin ottaa osaa maanviljelyshommiin. Maakunnassa vallitseva levottomuus oli karkoittanut useimmat alkuasukkaat heidän kodeistaan, ja heidän riisinsä, maissinsa ja muut kylvönsä olivat nyt kypsyneet odottaen vain korjaajia. Olimme kovasti niiden tarpeessa joko nykyistä tahi tulevaa tarvetta varten, joten me kokosimme ne kaikki varastoon. Jokaisen elintarvelastin saavuttua merkitsi kapteeni Hemingway sen arvon muistiin senvuoksi että korvaus voitaisiin suorittaa sellaisille omistajille, jotka mahdollisesti tulisivat sitä vaatimaan.