"Niin, se oli ajattelemattomasti tehty, ja mitä sitten seurasi, oli vieläkin pahempaa. Takerruitte heidän ansaansa yhtymällä tuohon tappeluun."
"Mutta minun oli pakko. En voinut sallia, että Kasim olisi tapettu. Hän on juuri tuo malaiji, josta kerroin teille."
"Oliko hänen elämänsä arvokkaampi noille, joiden puolesta toimitte, kuin kuljettamanne viesti?" kysyi hän tyynesti.
Nolostuin hieman, sillä vaikka hänen kysymyksensä olikin hämmästyttävä, tiesin hänen johtopäätöksensä oikeaksi. Arvailin, miten olisin toiminut tuona päivänä, jos olisin saanut kapteenilta suoran käskyn hankkia tiedot ja tuoda ne viivyttelemättä laivaan. Kumminkin olen aina ollut iloinen, ettei asiaa minulle silloin esitetty tässä valossa.
Kiinalainen tarkasteli huolestuneita kasvojani julman tyytyväisesti ja nauroi jälleen. "Hyvä on, herra Williams! Tämä asia ei ole kumminkaan samanlainen. Nyt on teidän vain toimittava eikä ajateltava, ja sellainen tehtävä sopii paremmin teille. Tahdon kuitenkin huomauttaa, ennenkuin aloitan, etten vastaa mihinkään kysymykseen. Olette nähnyt minun ennenkin palvelevan vallankumouksellisia ja nyt näette minut täällä heidän vieraanaan, mutta kumminkin ilmaisen teille espanjalaisten linjojen sisäpuolella tapahtuvia asioita, ettekä saa kysellä minulta mitään. Ymmärrättekö?"
"En halua kysellä teiltä sen enempää kuin itse haluatte minulle ilmaista", sanoin hitaasti, katsoen häneen kuitenkin samalla tiukasti. Aloin ymmärtää hänen asemansa nyt. Hän oli ystävällisissä suhteissa molempiin puolueihin, mutta oliko silti sanottu, että hän oli uskollinen kummallekaan. Aikoiko hän olla rehellinen minua kohtaan nyt?
Hän katsoi minuun takaisin räpäyttämättä silmääkään. "Luiz Valdez on ollut talossani tuosta onnettomasta kokouspäivästä aina eiliseen asti", sanoi hän tyynesti. "Hän on ollut piilossa silkkipaalujen joukossa. Taloani on alituisesti vahdittu ja pari kertaa on se tarkastettu. Jos olisin halunnut kavaltaa hänet, olisi minun vain tarvinnut sanoa sana tahi jättää joku sana sanomatta."
Kerran vielä tunsin punastuvani kovasti. Tämä mies näytti voivan lukea sisimmät ajatukseni, mutta epäluuloni eivät näyttäneet häntä ollenkaan loukkaavan. Hän jatkoi vain tyynesti: "Ihmettelette varmaan miten hän pääsi pakoon ja miksi hän tuli luokseni. Nuo, joita hänen isänsä poika olisi halunnut paeta, jos hän vain olisi voinut, pyysivät häntä viemään tiedon heidän petoksestaan muille johtajille, mutta hän pakeni valepukunsa turvissa. Tiedättehän, että hän oli pukeutunut naiseksi?"
"Kyllä", vastasin.
"Häntä ajettiin takaa ja hän riensi eteenpäin. Koska hän ei uskaltanut mennä palvelijansa luokse, tuli hän talooni ja minä olen suojellut häntä nämä viikot, vaikka se olisi voinut maksaa henkeni", lisäsi hän vaatimattomasti.