Hyppäsin tahtomattani seisoalleni. "Pyydän anteeksi, sillä enhän voinut tietää —" aloitin, mutta hän pakotti minut hymyillen jälleen tuoliini.
"Hän halusi palata luoksenne Leoniin monta kertaa, mutta taloa vartioitiin liian tarkasti. Vihdoin, kun kaikki näytti turvalliselta, läksi hän matkalle erään palvelijani toimiessa hänen oppaanaan. Tuosta miehestä piti tulla kokki Annabel Leehen, mutta silloin kun te lähditte matkalle, heitettiin hänet erehdyksestä mereen, jolloin hän tuli luokseni."
"Kokkiko? Kertoiko hän meidän heittäneen hänet mereen? Onko hänen nimensä Chin?" kysyin hämmästyneesti.
"On, Chin juuri. Mutta mitä —?" huudahti hän raivokkaasti ja peloissaan.
"Hän oli kavaltaja", vastasin ja kerroin sitten hänelle Chinin lähdön kuunarista ja tykkiveneistä, jotka heti sen jälkeen olivat lähteneet ajamaan meitä takaa.
"Silloin hän on vakoilija." Toverini puri hammasta ja hänen kasvonsa näyttivät hyvin murhanhimoisilta. "Olen kummastellutkin asiain omituista menoa viime aikoina ja sitä, että niin paljon on tiedetty taloni tapahtumista. Olipa hyvä, ettei hän tiennyt, mihin olin piilottanut vieraani. Ja nyt on hän kai kavaltanut Luizin Cavitén sotamiehille."
"Varmasti", sanoin katkerasti. "Mutta se ei ollut teidän syynne. Hän petti meidät kaikki, paitsi Kasimin."
"Hän ei tule pettämään ketään enää", sanoi kiinalainen tiukasti. "Annoin hänelle selkään, koska hän oli antanut vangita ystäväni jääden itse elämään, mutta nyt tapan hänet. Oma turvallisuuteni vaatii sen", lisäsi hän vastaukseksi hämmästyneeseen katseeseeni.
"Mutta sehän on murha!" änkytin.
"Hänhän on vain kuli. Välipä tällä", ja hän nauroi. "Kukaan ei tule siitä tietämään eikä välittämään. Nyt on jo niin myöhäinen, että keskustelumme on lopetettava. Ystävänne on Cavitéssa. Sinne kulkemiseen menee teiltä pari tuntia tahi hieman enemmän. Tunnetteko kaupungin?"