"No, mikä nyt on hätänä?" kysyin huolettomasti. "Onko Froggie polttanut paistin?"
"Ei, tuan, asia on hieman vakavampi. Nuo molemmat filippiiniläisroistot, jotka luulevat olevansa kapteeni-tuanin vertaiset, ovat tuolla miesten joukossa puhumassa heille pahoja asioita."
"Pahoja asioitako? Mitä tarkoitat, Kasiin?"
"En voinut kuulla kaikkea, tuan, mutta kuulin kumminkin tarpeeksi. Kun menin ilmoittamaan heille, että ruoka on valmis, ja sanoin kapteeni tuanin odottavan, sanoivat he: 'Odottakoon vain!' Mutta silloin, koska minua suututti heidän osoittamansa kunnioituksen puute, sanoin Topille ajatukseni suoraan. Se kävi kumminkin hitaasti, sillä kuten tiedät, tuan, on meidän malaijien hyvin vaikea puhua heidän kieltään. Silloin käänsi Topi kumminkin ivallisesti minulle selkänsä huutaen miehilleen: 'Tuo muukalainen on lähettänyt malaijilaisorjansa pyytämään minua syömään kanssaan, ikäänkuin minäkin olisin orja, jonka on pakko totella häntä. Kuinka kauan aiomme kärsiä noiden meren toiselta puolelta tulleitten miesten tyranniutta?' Sanoin heille, etten ole orja, vaan vapaa mies, mutta he ivasivat minua vain, tuan. Luvatkaa minun nyt mennä tappamaan nuo molemmat miehet, Topin ja Hapenin, jotta mieleni jälleen rauhoittuisi. Silloin ei kapteeni-tuanin, sinun eikä Livingston-tuanin tarvitse pelätä enää mitään."
"Ei, Kasim", sanoin nopeasti, "et saa tappaa heitä. Mutta tule kanssani ja kerro kapteenille samat asiat kuin minullekin, sillä tämä on kapinallisuutta, joka on tukahdutettava."'
Puristellen toisella kädellään lupaavasti tikarinsa kahvaa seurasi malaiji minua kuistille sanoen sanottavansa. Kapteeni kuunteli vaitiollen, nousi sitten pöydästä, vyötti miekan kupeelleen, latasi revolverinsa ja sanoi tyynesti: "Tämä on ajoissa ehkäistävä, sillä muuten voi se aiheuttaa ikävyyksiä."
Livingston ja minä seurasimme hänen esimerkkiään Kasimin päästäessä pienen omituisen huudahduksen. Heti näimme Abdulrahmanin ja Froggien ilmestyvän majan alikerroksesta heiluttaen uhkaavasti paljastettuja tikareitaan, mutta kapteeni tyynnytti heidät viittauksella.
"Menen rankaisemaan enkä tappelemaan", sanoi hän hiljaa ja vakavasti.
"Pistäkää tikarinne piiloon. Toivoakseni ette niitä tarvitse."
Seurasimme häntä portaita alas ja aukeaman poikki, jossa palmupuut olivat kasvaneet. Sen toiseen laitaan olivat miehet pystyttäneet karkeatekoiset majansa, koska ei ollut olemassa telttoja. He olivat nyt kokoutuneet niiden edustalle suureen ympyrään, jonka keskeltä joku puhui heille. Kun tulimme lähemmäksi, kuulimme Lyyhä-Topin kertovan kansan kärsimistä vääryyksistä terävästi, katkerasti ja kaunopuheisesti.
"Ainoastaan nämä amerikkalaiset estävät meitä nyt", kuului hän juuri sanovan, "sillä muuten olisimme nyt jo valloittaneet Manillan. Saamme sen kumminkin haltuumme luultavasti hyvinkin pian. Luullakseni julistautuu Aguinaldo jonkun päivän kuluttua vapaan filippiiniläisen tasavallan presidentiksi, ja sitten saamme nähdä, voiko meitä kukaan vastustaa. Samoin kuin me ajoimme espanjalaiset pakoon viime yönä, ajamme amerikkalaisetkin. Pakotamme heidät menemään laivoihinsa ja jos he vastustavat meitä, kohtelemme heitä samoin kuin kohtelemme espanjalaisiakin, joiden on kaikkien kuoltava."