Sanomattakin on selvää, että uuden koulun ehtoihin kuuluvat vielä kaksi vaatimusta: maallisuus ja yhteisopetus.
Vaikka uskonto onkin koulusta karkoitettu, niin on sen opettaminen sallittu papeille yksityisessä huoneustossa. On merkille pantava, että siitä huolimatta tätä opettamista harjoitetaan varsin vähän. Tätä seikkaa kuvaavana mainittakoon seuraava esimerkki: Kostroman kuv. Galitschkin kihlakunnan 150:stä koulusta annettiin vain 15:ssa yksityisopetusta uskonnossa. Tämä ilmiö saanee selityksensä siitä, että huolimatta kaikesta oikeauskoisesta innostuksestaan papit kieltäytyivät opettamasta talonpoikaislapsia maksutta ja että talonpoikaisisät huolimatta kiintymyksestään vallitsevaan uskontoon kieltäytyivät maksamasta rahoja opetukseen. Voitaneen näin ollen sanoa, että seuraava sukupolvi tulee kasvamaan kokonaan vapaana kaikista "uskonnollisista ennakkoluuloista." — — — — —
"Paljon työtä omistetaan tietysti opettajaseminaarien uudestimuodostamiseksi uuden koulun tarkoitusperää vastaaviksi. Mutta paitsi sitä järjestetään opettajiston valmistamiseksi miltei lukemattomia sekä lyhempi- että pitempiaikaisia kursseja. Tilastollisten tietojen puutteessa ei ole mahdollista määrätä näiden kurssien lukumäärää koko Venäjällä Kansanvalistuskomisariaatin olemassaolon aikana. Voimme esimerkkinä vain mainita, että kesällä 1918 n.k. pohjoisella alueella, johon kuuluu vain 6 kuvernementtia, järjestettiin 200 lyhytaikaista kurssia. Pietarissa oli kurssilaisten luku 2,000. Kurssien läpikäyneiden opettajien lukumäärä nousi 10,000."
Kuten huomataan, ovat nämäkin tiedot hyvin puutteellisia, mutta ilmaisevat kuitenkin jotakin.
Lopuksi olisi varmaan mielenkiintoista saada jonkinlainen vastaus kysymykseen: onko kommunismi Venäjällä voinut toteuttaa kaiken todellisen yhteiskuntapolitiikan ainoata oikeata ohjelmaa, joka on laajojen kansankerrosten aineellisen ja henkisen aseman parantaminen? Millaiseksi on muodostunut työstänsä elävän ihmisen asema?
Jos olettaisimme Heikelin tiedonannon oikeaksi, että rahan arvo on alentunut 1/15:ksi, niin voimme sanoa, että 3,000-6,000 ruplan palkka kuussa, jollaisia palkkoja on viimeisten tietojen mukaan maksettu 10 eri palkkaluokassa, vastaa 200-400 ruplan palkkaa ennen sotaa. Ja tämän mukaan realipalkka olisi kyllä noussut. Mutta täytyy epäillä, että Heikelin tieto ei pidä paikkaansa, vaan että rahan arvo itse asiassa on alentunut paljon enemmän.
Tämä rahan arvon arvio perustuu ehkä "virallsiin" hintoihin. Mutta kun tiedetään, että elintarvekomissariaatti ei ole voinut toimittaa edes ensimmäisen luokan kuluttajille riittäviä annoksia, vaan käy virallisen jakelun rinnalla yksityiskauppa ja salakauppa suunnattoman korkeista hinnoista, niin muuttuu asia. M. Winkelsstein on kuvannut hintoja seuraavasti: [Kuluttajat olivat jaetut Venäjällä neljään luokkaan: 1. Punakaartilaiset ja raskaan työn tekijät, 2. valtion ja yksityisten palvelijat, 3. muut palvelijat ja vapaiden ammattien harjoittajat ja 4. porvarit. Annokset pienentyivät aina luokan mukaan. Äskettäin on näkynyt tieto, että tämä järjestelmä on Pietarissa lakkautettu ja ainoastaan raskaan työn tekijät ovat erikoisasemassa.]
Hintojen noususta esim. Moskovassa antavat käsityksen seuraavat numerot. Siellä maksoi:
1919
vuoden 1919
1914 1916 1918 alussa 30/III
1 naul. ruisleipää 2.15 5.1 652 1250 2200 kop, 1 " pöytävoita 53 112 2710 9000 14000 " 1 " raavaslih. 22 78 852 2000 2750 " 1 " sokeria 12 205 244 5000 10000 "