Salaperäisessä päiväkirjassa ei ollut ainoatakaan seikkaa, mistä olisi voinut tarkalleen päätellä, minkä tähden kohtaloista siinä kerrottiin, eipä edes sitäkään, mistä aurinkokunnasta on kysymys. Erinäiset viittaukset voisi kuitenkin tulkita niin, että olisi ollut kysymyksessä meidän aurinkokuntamme ja se planeetta, joka Olbersin, tosin nyt jo toiselta taholta muka vanhentuneeksi julistetun teorian mukaan on kiertänyt Marsin ja Jupiterin ratojen välillä ja hajonnut myöhemmin pirstaleiksi, pikku planeetoiksi, joista ensimmäisen löysi Piazzi tammikuun 1 päivänä 1801 ja joita sitte on löydetty yli 750.
Näistä pikkuplaneetoista ovat Eros ja Polyhymnia erikoisia. Eros vilkkuu, sen valovoima vaihtelee viiden tunnin jaksoissa. Oletetaan tämän johtuvan siitä, että se on lohkaremainen eikä pallomainen. Se tulee myöskin lähemmäs maata kuin mikään muu suurempi taivaan kappale.
Polyhymnian rata on taasen hyvin soikea, aivan kuin olisi se avaruudesta takertunut pikku planeettojen joukkoon. Pienimmät pikku planeetat ovat läpimitaltaan vain kymmenkunnan kilometriä.
Kuvauksessani käytän vapaasti valittuja nimiä, sillä enhän tiedä miten avaruudesta tulleen päiväkirjan sanoja lausuttiin. Samoin käytän usein nimitystä "maa" ja "maapallo", vaikka luonnollisestikin on kysymys siitä tähdestä, nim. Eros-tähdestä, jonka elämää kuvataan.
ENSIMMÄINEN OSA
TAISTELU LUNTA, JÄÄTÄ JA PAKKASTA VASTAAN.
I. luku. Merkit auringossa ja kuussa.
"Kimmelsi kitehet yössä kuin kirot sydämen synkän, meri vankui valkeana niinkuin paatunut ajatus, kohosi luminen korpi maasta kuolon-mahtavasta kuin uhma urohon hyisen, viha välkkyvän teräksen."
Eino Leino.
Borealia kuihtui kuihtumistaan.