— Aavistin sitä! Helvetillinen naikkonen!
— Todellako. Puhukaamme rauhallisesti. Mehän kuolemme pian. Niin, minä surmautin heidät, sillä minä tahdoin saada sinut luottamaan itseeni. Sehän on yksinkertainen juttu. — Jatkakaamme.
— Jatkakaamme. Minä uskon nyt, että se salainen voima, joka on niin monta kertaa ilmennyt minun tielläni ja jota me Karman kanssa olemme turhaan etsineet — — — että se olet ollut Sinä.
Sorja nyökkäsi.
— — — Ja että Turman matka — — —
— Aivan niin, myöskin se. Ja siinä minä menettelin epäviisaasti, sen myönnän. Minä tuhosin ehkä ajattelemattomasti koko pohjoiseen jääneen osan kansaasi, kun minun olisi pitänyt poistaa vain Urja tieltäni.
— Minä tunnen, että minun pitäisi heittää Sinut nyt jo ulos tämän katon alta, mutta tehkäämme kuitenkin tili loppuun. — — — Sinä olet siis myöskin valmistanut Ekvatorian sisäistä sotaa.
— Minä vain estin sen loppumasta ennen aikojansa. Minä tahdoin tehdä Turjasta Ekvatorian päällikön. Ja hänestä tuli se, jos hän otti ohjat käsiinsä lopettamalla sisällisen sodan.
— Ja sitte Sinä olet velkaa Avaruuden valloille Sonjan kuoleman.
— Enkö sinulle?