Turja hypähti Sorjan eteen kuin ilves.
— Täytyykö minun satuttaa käteni Sinuun?
— Ei. Älä tee sitä. Älkäämme pilatko tätä mielenkiintoista hetkeä, hetkeä jolloin me ensi kerran avomielisesti puhelemme keskenäisistä asioistamme. Niin, Sonja oli pitänyt minun isääni leikkikalunansa, ryöstänyt minulta nuoruudenlemmittyni ja olisi nyt vienyt, jos olisi voinut, puolisoni. Hän ei voinut kaikkea muuten sovittaa kuin kuolemalla. Hän sai elää aivan tarpeeksi kauan. Jatkakaamme.
— Sitte esitän laskun tästä viimeisestä murhasta.
— Minä en voinut muuta. Turma raukka rakasti minua ja menetti järkensä. Hän vaati omaksensa minua sillä uhalla, että hän muuten ilmaisee kaiken Sinulle. Kehoitin häntä poistumaan ilmoittaen muuten surmaavani hänet. Hän ei totellut, vaan kävi käsiksi minuun. Tein niinkuin sanoin, mutta sinä saavuit liian aikaisin. Jatkakaamme.
— Minä olen esittänyt kaikki laskuni.
— Ja minulla on oikeastaan yksi ainoa lasku tätä kaikkea vastaan: Minä olen rakastanut Sinua, minä ymmärsin Sinun tehtäväsi, ennenkuin näinkään Sinut, ja tiesin osaavani taistella rinnallasi. Minä en pyytänyt Sinulta mitään muuta kuin rakkautta, miehen suosiota naiselle — mutta sitä et ole minulle antanut. Jos Sinä olisit sanonut yhden sanan, olisivat nämä minun tekoni voineet olla tekemättä ja me kaksi olisimme voineet elää keskellä raskainta taistelua onnellisina. Mutta sitä Sinä et ole voinut sanoa. Sinä olet ollut kuin noiduttu, Sinä olet ollut raukka — — —.
Turja tuijotti lähenevään tulimereen. Metsät paloivat, vedet kiehuivat, maa tärisi, ilma vapisi, vuoret vaipuivat, meri kohosi.
Sitte hän lausui harvakseen:
— Minä ymmärrän Sinua. Minä inhoan Sinua. Minä ymmärrän: Sinä olet kansasi korkein eksponentti, sen minäkeskeisen maailmankatsomuksen ilmetty lihaksitulo. Mutta ymmärrä Sinä myöskin, että minun on ollut mahdotonta rakastaa ihmistä, jonka silmistä on vaistomaisesti välähdellyt tämä kielteinen, elämänvastainen kuolonsanoma, tämä pelottava luonne, joka on oman kansani luonteelle aivan vastakkainen. — — — Kuinka minä olisin voinut rakastaa naista, joka on tehnyt hirvittäviä murhia omien pyyteittensä vuoksi, jolle koko ihmiskunnan taistelu Avaruuden valtoja vastaan on ollut vain välikappaleena omien vaistojensa toteuttamiseen. Sellainen nainen on ihmisen irvikuva, jota minä inhoan. Minä en voi kuolla yhdessä sellaisen naisen kanssa enkä minä halua pelastua yhdessä sellaisen naisen kanssa.