Kun Taitsa selitti tätä ensi kerran, ei Turja luullut ymmärtävänsä häntä, sellainen järjestyshän oli hänestä aivan mahdoton. Hän odotti kunnes oppi kieltä paremmin ja johti keskustelun uudestaan näihin asioihin. Taas selitti Taitsa samalla tavalla. Turja kyseli ja tutkisteli monella tavalla, päästäkseen selville missä väärinkäsitys piili, mutta ei keksinyt mitään väärinkäsitystä. Viisi kertaa hän palasi samaan asiaan, mutta tulos oli aina sama. Lopulta hänen täytyi alkaa uskoa tämä uskomaton selitys.
Toinen käsittämätön seikka oli, että Ekvatoriassa saattoivat toiset kansalaiset Taitsan tietojen mukaan kuolla nälkään, vaikka maassa oli ruokavaroja aivan riittävästi ja toisilla aivan yltäkylläisesti. Taitsa nauroi hurjasti, kun Turja kysäsi: "Eivätkö he sitte tahdo syödä?"
Vielä huomasi Turja, että varsinkin toiset hänen vieraistaan vihasivat Ekvatorian oloja ja varsinkin jotain kansanosaa ja kaikesta päättäen halusivat tappaa joitakin kansalaisiansa. Turja piti tätä rikollisuuden merkkinä ja tunsi heitä kohtaan vastenmielisyyttä.
Kulunut lämpimin vuoden aika osoitti, että Borealian peittyminen lopullisesti jäähän on sangen lähellä. Sula alue pienenee pienenemistään. Ainoastaan äärimmäisillä ponnistuksilla voi kansa sivuuttaa vielä ensi talven. Turja näki välttämättömäksi alkaa todenteolla valmistelut kansan muuttoa varten Ekvatoriaan. Kaikkein ensiksi oli käytävä taistelu kansan ennakkoluuloista Ekvatorian kammoa vastaan. Kansalle oli tehtävä selväksi se hirvittävä ongelma, jonka Urja ja Turja tunsivat, sekä sen ainoa ja välttämätön ratkaisu.
Turja kutsui kokoon eduskunnan. Istunto pidettiin yöllä. Ison suojaman seinälle oli levitetty energomittarin käyrä ja korokkeella oli tähtikiikari. Tavalliseen tapaansa kävi Turja asiaan suoraan käsiksi, aivan kuin hyökäten. Hän sammutti valot ja näytti heille Avaruuden Hirviön, hän kuvasi energomittarin käyrää seuraten aurinkokunnan kulun tuon hirviön valtakunnassa.
— Me olemme suunnattoman massan vieraana. Se ei ole aurinkokunta eikä tähtisumu. Me olemme ainakin jo tuhannen vuotta kulkeneet sen ympärillä leijailevassa kosmillisessa tomussa, sen jättiläismassan äärimmäisissä ohuemmissa osissa. Se on imenyt meiltä energian, auringonvalon ja lämmön. Se on kenties jo vienyt meiltä ilmakehää ja hiilihappoakin, vaikka hiilihappo voikin olla kiinnittynyt myöskin maan kerrostumiin jään alle. Nuo vonkuvat ja räiskähtelevät meteorit tuolla ilmassa, koko tuo taivaan tulitus, ovat terveisiä massahirviöltä. Niinkuin näette, on siinä hehkuvaa massaa ja pimeitä kohtia. Sitä kiertää nähtävästi tuhansia kappaleita, hehkuvia ja pimeitä. Näitte sen massaan vajonneita tai vajoavia palloja.
Mikä on tämä Avaruuden Hirviö? Emme sitä tiedä. Onko se aurinkokuntamme ellipsiradan keskuskappale? Onko se koko avaruuden keskuskappale, josta tähdet ovat kerran lähteneet jonkin tuntemattoman voiman sinkoamina ja johon ne väsyneinä palaavat päätettyään matkansa Avaruuden rannattomilla ulapoilla?
Olipa se mikä tahansa — tosiasia on: Me lähestymme sitä!
Pimeys, lumi, jää ja pakkanen johtuvat siitä. Se on tähän saakka huokunut kuolemaa tämän pallon pinnalle. Ja huokuu edelleenkin, kunnes olemme sen sivuuttaneet. Minä en tiedä miten me sen sivuutamme. Minä en tahdo puuttua mahdollisuuksiin tässä suhteessa. Minä vain totean sen järkähtämättömän tosiasian, että ei tapahdu mitään käännettä oloissa tällä pallolla ennenkuin alamme poistua tämän hirviön läheisyydestä. Borealia on jäätyvä edelleen vielä monta vuotta. Kosmillinen tomu imee yhä enemmän auringon energiaa, lämpö alenee, myrskyt yltyvät, kuolema käy yli maan. Jäätiköllä ei mikään kansa voi elää.
Mitä tästä seuraa? Vastatkaa!