Haudanhiljaisuus, niin että kuului ellipsoidin valittava sävel
Kapitolion katolta.
Ovi aukeni hiljaa ja suojamaan astui Urja. Hän lausui jotain matalalla äänellä Turjalle ja istuutui omalle paikallensa Turjan rinnalle.
Turja nousi jälleen:
— Tässä tuo Urja tiedon, että myrsky ulvoo itäisessä jäätikkösemaforissa. Huomenna se on täällä. Meillä ei ole monta hetkeä tuhlattavana. Meidän on mentävä lepäämään ja valmistumaan taisteluun, joka on todennäköisesti ankarin mitä me olemme koskaan taistelleet.
— Ellei kukaan halua vastata asettamaani kysymykseen, täytyy minun tehdä se itse.
Silloin nousi Karma:
— Minä odotin, että Tarja alkaa. (Turja hymyili itseksensä. Hän oli pyytänyt, että Tarja ei puhuisi mitään.) Mutta koska hän nyt istuu hiljaa niin voinhan minä alkaa. Päällikön kysymykseen: mitä tästä seuraa, vastaan minä kahdella sanalla: muutto Ekvatoriaan.
Syntyi liikettä ja murinaa, mutta ei syntynyt melua — sen pani Turja mielihyvin merkille.
Turja selitti, että Borealian kansa ei voi seuraavaa sataa vuotta missään muualla säilyä hengissä kuin mahdollisesti Ekvatoriassa. Hän mainitsi kevyesti "eräästä vanhasta lupauksesta", jonka esi-isämme antoivat kerran Ekvatoriasta lähtiessään, mutta selitti heti, että se ei voinut koskea tällaista tapausta. Ja sitäpaitsi: voisihan kansa palata takaisin Borealiaan heti kun vaara on sivuutettu, käänne tapahtunut ja Borealia vapautuisi jäästä.
— Kansamme oikeus ja velvollisuus on elää niinkauan kuin tällä taivaankappaleella elää voi. Kansallamme on tähän taivaankappaleeseen yhtä suuri oikeus kuin millä muulla kansalla hyvänsä. Minustakaan ei ole olemassa mitään muuta ratkaisua kuin: Ekvatoriaan!