Kannoin löytöni veneeseen ja palasin porsasta ruokkimaan.
Aluksi en pitänyt löytöäni minään erikoisena. Mutta kun isäni, tuntien seppänä mielenkiintoa metalleja kohtaan, tutki sitä tarkemmin, koputellen sitä vasaralla, huomasin suureksi hämmästyksekseni, että se oli ontto.
Nyt päätimme isä-ukon kanssa yhdessä särkeä sen. Veimme sen pajaan, käyttelimme viilaa ja meisseliä ja lopulta saimme kuoren halki. Sen sisältä löysimme jotain merkillistä! Siellä oli rulla omituista metallimaista ohutta lehteä — ikäänkuin paperia, vaaleata väriltään ja täynnä ihmeellisiä salaperäisiä merkkejä. Isäni ihmetteli tätä löytöä ja odotti minulta selitystä. Mutta minun oli sitä mahdoton antaa, sillä itse olin varmaan vielä enemmän ihmeissäni.
Ensimmäinen ajatukseni oli lähettää löytöni johonkin tieteelliseen laitokseen. Mutta sitten ajattelin, että olisi sääli tyytyä vain löytäjän osaan. Enkö voisi itse saada selkoa löytöni luonteesta? Ja niinpä päätin kuin päätinkin ryhtyä tutkimuksiin.
Ensiksikin minä tietysti hylkäsin kokonaan ensimmäisen ajatukseni, että löytöni olisi avaruudesta peräisin. Olihan naurettavaa ja aivan haaveellista olettaa tämän kirjerullan olevan jossakin tähdessä eläväin järjellisten olentojen käsialaa! Ei. Löytöni oli mielestäni nyt ehdottomasti pidettävä maapallolla eläväin ihmisten historiaan kuuluvana muistona. Mutta millä ihmeen tavalla se oli tuolle saarelle joutunut? Oliko se jonkun muinaisen kansan jättämä muisto? Vai oliko se jonkin vaeltajan itsestään jättämä merkki?
Kirjoitin muutamille vanhojen kielten tutkijoille, entisille ylioppilastovereilleni ja pyysin heitä lähettämään minulle kirjallisuutta, josta voisi saada selville kaikkien täällä pohjoisessa esiintyneiden kielten tunnetut kirjoitustavat. Sain runsaasti kirjallisuutta ja vertasin rullassa olevia merkkejä kaikkiin mahdollisiin kirjoitustapoihin. Mutta tulos oli kielteinen. Näitä merkkejä ei löytynyt kirjallisuudesta. En liioin löytänyt kirjallisuudesta ainoatakaan viittausta, joka olisi antanut jotain valaistusta arvoitukseeni.
Tämän jälkeen aloin yrittää kirjallisuudesta löytämiäni menettelytapoja käyttäen omintakeista salaperäisen kirjoituksen tulkintaa. Kiinnitin tällöin huomiota siihen, että kirjoituksen alussa oli useita yksinkertaisia kuvioita ja niiden alla kirjoitusmerkkejä. Tein sen johtopäätöksen, että tämän kirjoituksen tuntematon kirjoittaja oli tahtonut opastaa kirjoitusta tutkivaa kuvaamalla useita esineitä ja käsitteitä ja kirjoittamalla alle niiden nimet. Siinä oli auringon, puun, eläimen y.m.s. kuvat. Vastaavien kirjoitusmerkkiryhmien otaksuin olevan näiden käsitteiden nimiä.
Aloin nyt näitä perussanoja hyväkseni käyttäen sommitella lauseita kokoon. Ja suureksi riemukseni olin ymmärtävinäni muutamia lyhyitä lauseita. Olettamalla näissä lauseissa esiintyville tuntemattomille merkeille uusia ja uusia merkityksiä ja vertailemalla niitä aina niihin toisiin lyhyihin tuntemiani sanoja sisältäviin lauseisiin, joissa nämä samat tuntemattomat merkkiryhmät esiintyvät, sain selville yhä uusia ja uusia sanoja. Tällä tavalla pääsin selville mielestäni useiden lauseiden merkityksestä.
Mutta sitte alkoi esiintyä merkkiryhmiä, joista en suurimmillakaan ponnistuksilla saanut selkoa. Ne lauseet, joista olin ollut saavinani selon, olivat siellä täällä hajallaan, eivätkä vielä antaneet oikeastaan mitään aavistusta koko laajan kirjoituksen sisällöstä. Luulin kuitenkin saaneeni selville kaksi ajatusta, jotka minua suuresti ihmetyttivät. Luulin nim. olevani varma, että yksi lause kuului: "Aurinko jäähtyy ja eläimet kuolevat". Tämä lause herätti monenlaisia kuvitteluja mielessäni. Kerran jo varastautui mieleeni uudestaan ajatus, että kirjoitus olisi sittenkin peräisin avaruudesta, joltain kuolevalta tai kuolleelta tähdeltä. Mutta sitten työnsin sen ajatuksen haaveellisena luotani ja päättelin, että tämä mahtanee olla jotain uskonnollista ennustuskirjaa.
Ponnistukseni olivat nyt turhat. En päässyt enää hiventäkään eteenpäin. Ennenkaikkea teki yksi merkkiryhmä, sana, kiusaa. Se esiintyi kirjoituksessa usein ja minun oli mahdotonta löytää sille sopivaa merkitystä.