Ei ainoastaan huveissa kulunut aika. Pietari oli jo täällä ruvennut opintojaan alkamaan. Eräs etevä sotainsinööri opetti hänelle tykkien hoitoa ja siihen kuuluvia asianhaaroja tuntemaan. Hän sai siitä pergamentille kirjoitetun todistuksen, jossa sanotaan, että "Pietari Michailov"; on perin pohjin perehtynyt sota-aseiden käyttämisessä.
Mutta Hollantiin hän riensi saadakseen siellä ryhtyä varsinaiseen mielitehtäväänsä, laivanrakennukseen. Täällä hän viipyi kauemmin kuin muualla. Venäläisten tuloa kaukaiseen länteen pidettiin jonkinlaisena kummana; väkeä kerääntyi uteliaisuudesta katselemaan näitä etäisiä vieraita. Muutamassa pikkukaupungissa Hollannin rajalla eräs vaimo tunkeutui niitä lähelle, kysyäkseen olivatko he kristityltä; huhu näet oli kertonut, että ne vähää ennen Clevessä olivat ottaneet kasteen, mutta sitä ennen olleet pakanoita. Se osottaa, kuinka hämärä käsitys Venäjän oloista siihen aikaan oli Länsi-Euroopassa.
Pääasiallisesti oleskeli Pietari kahdessa kaupungissa; Amsterdamissa, joka oli Hollannin tärkein kauppakaupunki ja Zaandamissa, jossa myöskin oli suuria laivaveistämöitä. Täällä hän jätti syrjään korkean asemansa, ryhtyi työmiehen tapaan laivaveistämöllä työtä tekemään. Hän itsekin kirjoittaa patriarkka Adrianille: "Me seuraamme Jumalan käskyä Aatamille ja teemme työtä, ei pakosta, vaan voitolle päästäksemme sodassa Kristuksen vihollisia vastaan. Tätä toivomasta en ennen viimeistä hengenvetoa herkeä". Hän oli näet jo sotinut turkkilaisia vastaan, josta myöhemmin kerromme, mutta laivaston hankkimisen piti hän välttämättömänä saadakseen täydellisen voiton heistä. Hän oli, kertovat näkijät, iloinen, ahkera, halukas työhön ja myöskin sukkela oppimaan. Hän oli niinkuin muutkin työmiehet, eikä ollut siitä millänsäkään, vaikka häntä toiset majesteetiksi puhuttelivat. Zaandamissa hän tapasi erään sepän Gerrit Kist'en, jonka hän ennen Moskoovassa oli nähnyt, ja tämän luokse hän meni asumaan. Samaa huonetta ovat monet hallitsijat käyneet katsomassa, niinkuin Itävallan Josef II, Ruotsin Kustaa III, Napoleon I puolisoineen; ja vihdoin Venäjän keisari Aleksander II, perintöruhtinaana ollessaan. Tämä huone oli, niinkuin Aleksanderin mukana oleva runoilija Shukovskij saman huoneen seinään piirtämissä värsyissä sanoo, ikäänkuin uuden Venäjän kehto.
Ensin oleskeli Pietari Zaandamissa tuntemattomana, mutta jouduttuaan tappeluihin kaupungin katupoikien kanssa, ilmoittautui hän pormestarille, ja vähitellen tuli yleiseksi tiedoksi, että Venäjän tsaari oli siellä. Uteliasta väkeä kerääntyi häntä katselemaan: niinpä täytyi hänen kerran erästä laivaa vesille työnnettäissä piiloittautua, kun ihmisiä tunkeutui niin paljon hänen ympärilleen. Sen vuoksi lähti hän Amsterdamiin, jossa hän työskenteli Itä-Intian kauppaseuran varvissa. Amsterdamin pormestari, Nikolaus Witsen nimeltään, oli Pietarille hyvänä apuna. Tämä mies oli näet ennen itse ollut Venäjällä Hollantilaisten kauppa-asiamiehenä, ja myöhemmin hankkimiensa tietojen nojassa julaissut kirjoituksiakin Itä-Euroopan oloista. Witsen hankki Pietarille tilaisuuden saamaan eteviä opettajia ja edullisia työpaikkoja.
Eikä Pietarin huomio rajoittunut yksinomaan laivarakennukseen, vaikka se kyllä oli tärkein: vaan hän hankki itselleen tietoja luonnontieteissä, anatomiiassa ja fysiikassa y.m. Hän opiskeli Hollannin etevimpien tiedemiesten johdolla näitä aineita, kävi heidän luentojaan kuulemassa, työskenteli laboratooriumeissa. Hän tarkasteli Hollannin taidokkaasti tehtyjä kanavia, jotka häntä paljon miellyttivät: Amsterdamin rakennustapaa hän myöhemmin käytti Pietaria rakennettaissa. Sitä paitsi liikkui Pietari joka paikassa ja kaikissa tilaisuuksissa hän oli läsnä; hän käveli satamassa katsellen, miten vipujen avulla tavaroita laivoista nostettiin; markkinoilla hän torilla suurella mielihyvällä tarkasteli kaikellaisten silmänkääntäjien temppuja; samoissa tilaisuksissa hän myöskin näki, miten hampaita suusta otettiin, ja opinhaluinen kun oli, tahtoi hän itsekin tähän taitoon harjaantua. Mutta hän joutui myöskin käymään teaattereissa ja huveissa; ilotulituksia missä pantiin toimeen, oli hän saapuvilla. Hän oli läsnä leikkisodissa, laivamanöövereissä, joita hänen kunniakseen pantiin toimeen. Silloin tällöin tavattiin hänet kirkossa protestanttista jumalanpalvelusta kuulemassa. Sanalla sanoen hänen huomionsa kääntyi kaikkiin elämän oloihin. Hollannin pieni, mutta vilkas ja ahkera kansa miellytti häntä paljon enemmän kuin suurenmoinen loisto ja komeus ruhtinasten hoveissa. Tehtailijoiden, insinöörien ja rakennusmestarien seurassa hän viihtyi paremmin kuin hovimiesten parissa. Hollannin varakas porvaristo oli hänestä suuriarvoisempi, kuin muiden maiden ylimistö. Amsterdamissa sai Pietari todistuksen mestariltaan Klaus Poolilta, jossa sanotaan, että "Pietari Michailov" on Elokuun 30 p:stä 1697 Tammikuun 5 p:ään 1698 laivarakennusmiehenä tehnyt työtä hänen johdollaan, ja on hän oppinut veistämistä, osien yhteenliittämistä, höyläämistä, puraamista j.n.e., on käyttäytynyt niinkuin siivon ja kelpo työmiehen tulee; myöskin laiva-arkkitehtuuria ja piirustusten tekemistä on hän harrastanut.
Tammikuun 6 p:nä 1698 oli Lefort'illa suuret juomapidot: ja seuraavana päivänä tsaari lähti Englantiin, muassaan vaan 10 henkeä, muut jäivät Hollantiin. Englannin kuningas Vilhelm III oli lähettänyt häntä vastaan kaksi sotalaivaa sekä yhden jahtilaivan. Kanaalin yli päästyään saivat he Lontoossa Themse-virran rannalla kolme huoneustoa käytettäväkseen. Englannissa täydensi Pietari taitoansa laivanrakennuksessa, tarkasteli laivaveistämöitä ja sotalaivoja ja niiden manööverejä, jotka häntä enemmän kuin Hollantilaisten meritappelut miellyttivät. Hän harrasti myöskin puutöitä. Eräässä Lontoon sanomalehdessä v:lta 1698 on tarkka kertomus eräästä huonekalusta, jonka Pietari oli valmistanut. Tämän ohessa oli niinkuin muuallakin, huvituksia ja pitoja; Englannin eteviä miehiä kävi hänen puheillaan, muun muassa Canterburyn arkkipiispakin, jotka kaikki kummeksivat tätä nerokasta barbaria, sillä sellaisena Pietaria länsimaissa pidettiin.
Neljä kuukautta länsimaissa oleskeltuaan palasi Pietari Hollantiin, mutta sieltä matkusti hän pian Dresdenin kautta Wieniin. Näissä maissa hän ei enää saanut nähdä samallaisia oloja, eikä hänen oppinsa, ollut yhtä suuri. Sotalaitoksen tutkiminen oli tärkein; Dresdenissä oli hän muun muassa hämmästyttänyt asiantuntevia huomautuksillaan kanuunien virheistä, joita katseltiin. Mutta pääasiallisesti kuluivat päivät komeissa audiensseissa ja pidoissa, seurustelussa hienossa maailmassa soiton ja tanssin mukana. Muun muassa kerrotaan eräissä iltakesteissä Dresdenissä, jossa muiden mukana oli kauneudestaan kuuluisa Aurora Königsmark läsnä, tsaarin olleen niin hyvällä tuulella, että hän naisten läsnäollessa otti rummun ja löi sitä niin taitavasti, että voitti suuressa määrässä varsinaiset rummunlyöjät.
Wienissä vietettiin sangen suurella loistolla Pietarin nimipäiviä; 1,000 henkeä oli kutsuttu. Siinä oli musiikia, tanssia, soittoa ja ilotulituksia. Komeissa päivällisissä, jotka Saksan keisari Leopold myöhemmin piti venäläiselle lähetystölle, oli Pietarikin saapuvilla, mutta hän seisoi aterian aikana Lefort'in tuolin takana; hän kun kulki tuntemattomana eli "incognito", ei esiintynyt hallitsijana, Lefort kysyi viimeistä viinilasia tarjottaessa, eikö hän saisi myöskin takana olevalle "ystävälleen" sitä antaa, johon tietysti suostuttiin.
Wienistä aikoi tsaari seuroineen matkustaa Italiaan, ensin Venetsiaan, jossa vanhassa kauppakaupungissa hänellä olisi ollut lisää oppimista; Venetsiassa jo tehtiin suuria valmistuksia tätä varten; muun muassa aijottiin tsaarin läsnäollessa kuusi suurta kanuunaa valaa, joihin tsaarin ylistystä koskettelevia kirjoituksia piti piirrettämän. Mutta äkkiä hän muutti mielensä. Kotimaasta tuli ikäviä uutisia; streltsit olivat alkaneet levottomuuksia ja sentähden ryhtyi hän Heinäkuun 19 p:nä 1698 paluumatkalle.
IX. Venäläisiä lähetetään ulkomaille opintomatkoille.