Tunnin kuluttua Valkeasaaresta lähdettyämme saavumme Pietariin Suomen rautatie-asemalle. Hiljaisesta, yksinkertaisesta Suomestamme olemme siis saapuneet keskelle suuren maailmankaupungin hälinää ja loistoa. Ja nyt lähdemme katselemaan tuota kuulua kaupunkia. Jos olet Helsingissä käynyt, et suurestikaan hämmästy Pietarin rakennusten komeutta. Sillä yhtä komeita ja soreita löytyy edellisessäkin kaupungissa, jos kohta vähemmässä määrässä. Mutta sille, joka ensi kertaa katselee tuollaista jättiläis-kaupunkia, on jo rakennuksissakin ihmettelemistä. Kolmi-, neli- ja viisikerroksisia kartanoita näkee sadottain. Moniaat ovat rakennetut erittäin komeasti ja aistikkaasti, kuten esim. keisarilliset linnat. On niissä yksinkertaisella maalaisella katselemista.
Mutta mennäänpä jollekin Pietarin liikepaikalle, esimerkiksi suurelle Nevski-kadulle. Hauska on kulkea sileitä jalkakäytäviä myöten ja katsella vastaantulevia ihmisjoukkoja. Kuka kulkee jalkasin, kuka ajaen vaunuissa tai "isvosikkain" nelipyöräisissä ajoneuvoissa. On siinä ihmistä jos jonkin säätyistä ja muotoista. Tuossa on parvi parrakkaita työmiehiä, punapaitaisia ja leveähousuisia. Tuossa kulkee komppania sotamiehiä. Tuossa ajaa komeasti puettu sotaherra. Miehiä, naisia ja lapsia kiitää tulvinaan ohitse, kaikilla näyttää olevan kiire. Mikä on puettu silkkiin ja samettiin, mikä kerjäläisen repaleisiin. Alituinen ohitse ajavain hälinä huumaa silmäsi. Et jaksa enää tarkatakaan. Omituiseen pitkään kaapuun puettu mies vetää kuitenkin huomion puoleensa. Arvelet että se on joku muhamettilainen, jonka kotimaa on kaukana Venäjän Aasian-puoleisilla alusmailla. Uljaan näköinen Tsherkessi, Kaukasian lapsi, kulkee ohitsesi, päässä karvalakki ja yllä pitkänläntä nuttu, jonka rintapuolet ovat varustetut lukuisilla pistoleilla ynnä muilla aseilla.
Tylsistyt viimein katsellessasi tuota ihmishälinää. Alat tarkastella kadun varsilla olevia asuntoja. Minne vaan katsot, näet mahtavia palatseja. Niiden alakerroksissa on usein komeita kauppapuoteja ja ravintoloita. Edellisissä vallitsee huikaiseva komeus ja tavarain runsaus. Kyllä niissä on myytävänä, mitä vaan mielesi haluaa. Ja jos pistäydyt niihin kauppoja tekemään, olenpa varma, että kielevät kauppapalvelijat saavat kukkarostasi kopeekat heltiämään.
Ylimalkaan näkee kansan syvän kunnioituksen uskontoansa kohtaan kaikkialla esiytyvän. Kirkkoja ja luostareita on paljon. Harras Venäläinen aina kirkon kohdalla paljastaa päänsä ja tekee ristinmerkin. Samoin hän huoneeseen tullessaan, ennenkuin talon asukkaita tervehtii, ristii itsensä Jumalan-kuvan edessä. Matkalle lähtiessään ei hän unohda siunata itseään. Tämä kaikki osoittaa, että kansa kaikessa elossaan ja olossaan ikäänkuin tahtoo asettua Korkeimman silmäin eteen ja suojelukseen. Paljo sellaisessa tavassa epäilemättä on pelkkää ulkomuotoa, ilman sydämen hartautta, mutta ei ole miellyttäväisyyttä vailla tuo ulkonainenkaan kunnioitus uskontoa kohtaan.
Mahtava Neva-joki laskee Pietarin lävitse Suomenlahteen. Useita komeita siltoja on rakennettu sen ylitse. Ja sen pinnalla kulkee tiheään pieniä höyrylaivoja, joissa aina on suuri joukko matkustavaisia. — Kaikenmoisia kulkuneuvoja onkin tarpeen sellaisessa kaupungissa, kuin Pietari on. Jalkaisin ei siellä jaksaisi matkoja suorittaa. Samoin kuin nykyään muissakin suurissa kaupungeissa on Pietarissakin paljo suuria, monta kymmentä henkeä vetäviä vaunuja, joita hevoset kuljettavat pitkin katuja rautakiskoisia ratoja myöten. Niissä pääsee muutamalla kopeekalla kulkemaan virstamääriä. Sitäpaitsi vilisee ajureita, n.s. isvosikoita, jotka aina ovat alttiit kuljettamaan sinua, jopa perin halvastakin, jos vaan osaat hyvästi tinkiä. Sillä Pietarissa, niinkuin muuallakin Venäjällä, kuuluu tinkiminen välttämättömänä pahana kaikkeen asioimiseen.
Hupaista olisi meidän käydä Pietarin monilukuisissa julkisissa paikoissa, mutta tällä kertaa kuitenkin mieluummin tahdomme nähdä palasen Venäjän maaseutuakin. Lähdemme Pietarista rautateitse lounaaseen päin, Saksan rajalle. Se matka kestää vähän toista vuorokautta. Istuinpaikat vaunussa saatuamme alamme tarkastella ympärillemme. Siisteyden puolesta olisi vaunussamme yhtä ja toista korjattavaa. Mitä matkustavaan yleisöön tulee, on se hyvin sekalaista: upseereja, sotamiehiä, ylioppilaita, talonpoikaisia miehiä ja naisia, kaupustelijoita, työmiehiä y.m. Melkein kaikki polttavat papyrosseja, yksin herras-naisetkin. Puhellaan vilkkaasti ja isoäänisesti, ja puhellessa tehdään käsillä liikkeitä. Vaunun etäisimmässä nurkassa oleva nuori mies alkaa soittaa käsiharmonikkaa. Sävelten vaikutuksesta alkaa koko hänen olentonsa elää. Kuulioihinkin tarttuu soiton hurmaus. Venäläisen hilpeä ja soittoa rakastava luonne puhkee näkyviin. Jos tila vaunussa sallisi, saisimme ehkä nähdä nuorten miesten pian pyörivän huimaavassa tanssissa.
Seudut, joiden läpi kuljemme, ovat enimmäkseen yksitoikkoisia alanko- ja nummimaita. Kyliä näkee vaan harvakseltaan rautatien varsilla. Tämä osa Venäjää ei olekaan maan viljavimpia seutuja. Ne ovat Venäjän keski- ja etelä-osissa. Siellä ovat mainion viljavat "mustanmullan" maat, ja väkirikkaita kaupunkeja ja kyliä on tiheästi.
Väsyttäväksi alkaa käydä matkustaminen tätä yksitoikkoista seutua pitkin. Muutamia kaupunkeja on tien varrella, mutta juna ei niiden kohdalla kauvoja viivy. Tulee ilta ja yö. Juna yhä jatkaa kulkuaan. Matkustajat käyvät uneliaiksi. Kukin koettaa nukahtaa istumapaikallaan, mutta eipä se oikein onnistu. Levottoman yön jälkeen ollaan aamusella jotenkin nurpeamielisiä. Mutta siitä toinnutaan. Matkustajilla on näet mukanaan teekannut, joihin he asemilta saavat kuumaa vettä. Pian he siis voivat nauttia mielijuomaansa, höyryävää teetä, jota moni heistä jaksaa juoda hämmästyttävän suuret määrät. Elämä vaunussa vilkastuu. Ei olla totuttu suuriin kursastelemisiin, vaan häikäilemättä aletaan vaunussa siistiä puvut, pestä kasvot, suoria hiukset y.m.
Likeisen yhteydemme kautta Venäläisten kanssa olemme jo entuudesta jossakin määrin oppineet heitä ja heidän tapojansa tuntemaan, joten matka tähän asti ei ole voinut vielä tarjotakaan mitään erityisesti uutta ja huomiotamme herättävää. Mutta juna kiitää eteenpäin. Pian tulemme tutustumaan maahan ja kansaan, jotka ovat meille verraten oudot. Tuntuupa sen vuoksi hieman juhlalliselta mielessä.
IV. Saksanmaa.