"Jopa löysin talonpaikan! Tuoss' on sija navetan,
Tuohon paikkaan tallin laitan, tuohon lammaskarsinan,
Mutta tähän pirtin laitan, avaran ja korkean. —
Kestäköön sen hirret vielä jälkeen niiden kaatajan!"
Kirveen otti kätehensä ajatuksin totisin,
Korven kuusta kaatamahan kävi kourin jäntevin.
Kirves-iskut korpimaalta kajahteli kaikuen,
Kokkohongat, korpikuuset maahan kaatui ryskäten.
Talo nousi taivas-alle synkän korven keskehen,
Korpi yhä kauemmaksi väistyi iskuin kirvehen.
Kohta laajat vainiotkin ympäröivät taloa,
Viljapellot, karjan kellot kiitti miehen kuntoa.
Kiitos sulle kunnostasi, talonpoika tanakka,
Korpiemme raivaaja ja peltojemme perkaaja!
Sulle, tarmo esi-isäin, kiitosta ja kunniaa
Lausuu polvet nousevaiset — sua kiittää Suomenmaa.
94. Iloinen tarina jäniksestä ja pojasta.
— Katsoppas tätä! huudahti Pekka ja heitti tuvan ovesta sisään valkean jäätyneen jäniksen.
Kaikki tuvassa olijat riensivät Pekan saalista ihailemaan ja häntä itseään kiittelemään:
— No, jopahan sai saaliin!
— Mistä sinä sen sait?
— Jo sitä on poikaa!