Ja tulokset olivat loistavia. Entinen siivoton New Lanark, jossa rikokset ja epäsiveellisyys oli kukoistanut, oli muutaman vuosikymmenen kuluessa muuttunut tehdaskaupungin malliksi; siisteys, kauneus ja onni siellä asusti. Ja Owen itse oli mainehikas suurmies, kuninkaitten ja ruhtinaiden ystävä; ja näiden ystävien muotiasiana oli käydä katsomassa hänen kättensä töitä, ylistellä häntä ja tehdä hänelle loistavia tarjouksia. Suurmiehen olisi vain tarvinnut jäädä laakereilleen lepäämään ja porvarillinen yhteiskunta olisi hänen nimensä piirtänyt kultakirjaimilla historiansa lehdillä!
Mutta hän ei levännyt, ja siksi nouseva polvi sai historiastaan lukea että Robert Owen oli — kerettiläinen, uskonnollinen vääräoppinen, melkeinpä polttorovion ansainnut!
New Lanarkin erinomainen menestys oli Owenille vain yllykettä. Hän oli mielestänsä vasta käytännöllisesti todistanut että ihminen on häntä ympäröiväin olosuhteitten tulos, ja hän ryhtyi johdonmukaisesti käsityskantaansa kehittämään. Ihmisystävästä, armeliaasta kapitalistista, joka maailmalle hyvin kelpasi, tuli täysiverinen kommunisti joka ei kelvannut paljon kenellekkään, koska hän johdonmukaisesti väitti että jos kerran halutaan ihmisten siveellisyys ja onnellisuuskantaa yhtäläiseksi, edellyttää se että kaikki aineelliset elämän ehdotkin tulee kaikilla ihmisillä olla samanlaiset. Tällöin ei New Lanark enää riittänyt hänen toiminnalleen, vaan hän ryhtyi aatteitansa ajamaan maailmassa kaikilla keinoin jotka käytettävissä olivat. Työpäivän lyhentäminen, tehdaslainsäädäntö, lasten ja naisten työn rajoittaminen, koululaitoksen parantaminen — n.s. lasten tarhat ovat hänen alotteestaan syntyneet — asunto-olojen korjaaminen, yleisten kylpylaitosten perustaminen, osuuskuntaliikkeen harrastaminen — kaikki sai hänen tarmokasta apuaan, sekä aineellista että siveellistä kannatusta.
Tähän aikaan "tehdas ja työköyhälistön avustamiseksi" perustettu yhdistys oli asettanut komitean tutkimaan köyhälistön tilaa ja se komitea tiedusti Owenin mielipidettä, kysyen mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä yhä lisääntyvän köyhyyden lieventämiseksi. Esityksessään Owen selitti että vapaan kilpailun järjestelmän tuottaman työn tulosten lisäys ehdottomasti huononsi työväestön tilaa, koska yhä paraneva koneisto riisti yhä useammilta tuhansilta työn mahdollisuuden ja alensi työväen elinkantaa. Kun kerran näin oli asianlaita, on mahdotonta ajatellakaan mitään väliaikaista ja vähäpätöistä parannuskeinoa, oli käytävä syvemmälle. Senvuoksi Owen esitti teollisuusyhteyksien perustamista keskinäisen yhteistoiminnan perusteelle. Tällaisiin yhteyksiin kuuluisi 500—1,500 henkilöä, ja he yhteisesti tuottaisivat kaikki elintarpeet. Kun teollisuutta näin suuressa asteikossa harjoitettaisiin, kävisi tuotanto halvaksi ja jokainen saisi siitä osansa.
Tämä esitys ei tietysti komitealle kelvannut, se oli liian radikaalinen, mutta Owen ryhtyi nyt julkisesti kommunistisia mielipiteitään ajamaan. Vuonna 1820 hän julkaisi teoksen, jossa esitti tuloksensa New Lanarkissa sekä samalla keinonsa yhteiskunnan parantamiseksi. Keino oli samanlainen kuin hän jo oli antanut yllämainitulle komitealle. Maailma oli "jaettava 300—2,000 sielua sisältäviin kyläkuntiin, 800—1,200 oli sopivin luku; kullekin henkilölle oli luovutettava maa-alue puolesta eekkeristä kolme kertaa suurempaan, riippuen siitä oliko kysymyksessä oleva yhdyskunta enemmän tai vähemmän taipuvainen maanviljelykseen; näiden 200 tai 300 perheen asuntohuoneet oli rakennettava yhteen suunnikkaan muotoon yhteisine keittiöineen, ruokailuosastoineen, kouluineen ja juhlapaikat keskellä; yksilöllisyyttä ei näissä kyläkunnissa olisi suvaittava; itsekunkin olisi työskenneltävä kaikkien hyödyksi; kaikkien jäsenten olisi syötävä samassa pöydässä ja yhdyskunnan määräämiä ruoka-aineita".
Täydellä todella ryhtyi Owen kommunistiseen uudistustyöhönsä. Apua hän odotti ylhäältäpäin, esittäen aluksi mietelmänsä Venäjän silloiselle tsaarille ja Aachenissa vuonna 1818 pidetylle hallitsijain kokoukselle. Ne vetoamiset olivat kuitenkin turhia. Kokeiluansa varten hän ensiksi vaati 750,000 puntaa, mutta alensi sitten vaatimuksensa 50,000 puntaan. Se summa hänelle lopulla Englannissa taattiinkin, ja muuan hänen innostuneista oppilaistaan tarjosi hänelle maa-alankin yhdyskuntaa varten. Sitä yritystä ei kuitenkaan koskaan perille ajettu, sillä Owenin katse kääntyi samaan aikaan Amerikaan, jossa, George Rappin perustama Harmonyn uskonnollinen yhdyskunta oli samaan aikaan myytävänä. Owen jätti silloin kaikki aikeensa Englannissa ja Irlannissa, jossa hänellä myös oli kommunistisen siirtolan hankkeita, ja läksi Amerikaan.
Amerikassa Robert Owenin yhteiskuntakokeilut sitten suoritettiin useissa eri yrityksissä. Niistä puhumme myöhemmin. Sanottakoon nyt vain että Owen neljä eri kertaa kävi Amerikassa aatteitaan ajamassa, ja vaikka hänen käytännölliset yrityksensä myttyyn menivät, ei hän menettänyt toimintakykyänsä. Amerikan tappioiden jälkeen tapaamme hänet uudelleen täydessä toimessa Englannissa, missä hän 1832 oli perustamassa uutta yritystä, pankkia nimeltä "Equitable Banks of Labor Exchange". Tämän yrityksen aatteesta sanoo Owen: "Sen keskimääräisen ihmistyön määrä, jonka jokin tarve-esine sisältää, määrää sellaisen tarve-esineen arvon; jos siis tuottaja arvostaa ja vaihtaa kaikki tarve-esineet sen kannan mukaan, ei kapitalistilla ole mitään tilaa teollisuudessa eikä kaupassa, ja työntekijälle jääpi työnsä koko tuote". Yllämainittu pankki perustettiin tämän periaatteen nojalla Lontooseen, ja tarkoituksena oli että kukin hyödyllisten tarve-esineiden tuottaja toisi tuotteensa pankin yhteydessä olevaan myymälään ja saisi siitä pankin puolesta setelin jonka tuli edustaa niin monta työtuntia kuin esineen valmistamiseen oli tarvittu. Näillä seteleillä tuottaja saattoi ostaa toisia myymälässä olevia tavaroita, jotka samoin olivat arvostetut niiden valmistukseen kuluneiden työtuntien mukaan.
Pankin menestys ei ollut pitkäaikainen. Se ei kyennyt ollenkaan pitämään tasapainossa tuotantoa ja menekkiä; kaikkia tarve-esineitä otettiin vastaan, olipa niillä sitten kysyntää ja menekkiä tai ei. Tuloksena luonnollisesti oli että kaikki tavarat, joiden menekki oli runsas, katosivat myymälästä ja sijalle tuli sellaisia joiden kysyntä ja menekki oli aivan rajoitettu tai pian täytetty.
Myöhemmin otti Owen virkeästi osaa kaikkiin työväestön tilan parantamista tarkoittaviin liikkeisiin. "Kaikkien luokkien ja kansojen yhdistys" perustettiin hänen myötävaikutuksellaan, ja senkin valtiollinen vaikutus oli koko vahva. Laaja chartistinen liike oli hänen herättämänsä ja ammattiunioiden toiminnassa hän oli mukana, toimien esimiehenä unioitten ensimmäisessä kansallisessa edustajakokouksessakin.
Robert Owen kuoli 1858. Neljä poikaa häneltä jäi jotka kaikki muuttivat
Amerikaan. Isänsä aatteiden kannattajana on näistä mainittava Robert
Dale Owen, jolla Amerikan yhteiskunnallisessa elämässä on huomattava
sijansa.