»Nekö kissan pojat pääsevät herroiksi?» kysyi kanttori.
»Tuskin niistä enää tulee kanttoriakaan, vaikka niillä kyllä oli suloinen laulun ääni. Nyt on jo myöhäistä panna niitä lukkarin oppiin, sillä ne ovat kuolleet, koska minä ne tapoin. Mutta yksi oli pikimusta ja se oli kaikista suurin. Sitä ei panna kanttorin kouluun, vaan siitä minä kasvatan talon vahdin, joka ei pelkää tapella rotan kanssa — ei, vaikka olisi yhtä suuri rotta kuin itse kanttori. Totisesti vaikka oikein kirkon rotta. — Ymmärtääkös kanttori? Se on vertaus eli tunnusmerkki.»
Vaari joi lasinsa pohjaan ja sylkäsi. Hänen puheestaan ei kukaan ymmärtänyt muuta kuin että hänellä oli hyvä halu nokitella kanttorille. Ja se toisia huvitti.
Mutta Luotolan Kustaa, joka aina ryypyn saatuansa tekeytyi jumaliseksi, itki ja sanoi:
»Eiköstä tämä ole varoitus ihmisille, että toisten pitää kuolla ja toiset jäävät tänne? Niinkuin kissanpojat…»
Juuri silloin astui pastori takaisin saliin. Kanttori pisti nopeasti silmälasit takaisin taskuunsa. Kaikki tulivat taas asianmukaiselle hautajaistuulelle. Alholan vaari sydämessään kiroili kanttoria, mutta istui ääneti koko ajan, imi piippuaan ja syljeskeli.
PUKKI KELLONSOITTAJANA.
Erityisistä syistä olisi kaiketi parasta ottaa omaksi syykseen kaikki harvinaisemmat teot, joista aikoo kertoa. Sillä jos niitä toisten syyksi sanoo, saattaa asianomainen tulla vaatimaan likempiä selityksiä kertomuksen johdosta. Ja semmoinen ei aina ole hauskaa.
Kun minä nyt esimerkiksi aion jutella Kuivalan Kustaasta, niin voi joku yksinkertaisuudessaan ajatella minun tekevän vääryyttä — ei niin paljon itse Kustaalle kuin hänen vanhemmillensa. Sillä jos ei Kustaata muuten tuntisi, voisi tämän kertomuksen johdosta luulla hänen saaneen huonon kasvatuksen.
Mutta on huomattava, että kasvatus on monipuolinen ja että sitä on monta eri lajia, ja se on siltä aina hyvä, jos sillä vaan saavutetaan kasvatuksen tarkoitus. Kuivalan Kustaa oli aiottu hyväksi merimieheksi, ja siihen oli hän saanut sangen hyvän kasvatuksen. Hänen isänsä oli lähtenyt merelle jonkun verran ennen pojan syntymää ja ollut siellä yhtä mittaa 37 vuotta. Kun hän 38:na vuotena tuli kotiin, oli Kustaa jo purjehtinut ulkomerillä neljätoista vuotta.