Mutta kun tämä kirja kerran on ilmestynyt, jää ainoaksi tehtäväkseni neuvoa, kuinka sitä on käytettävä, että se vaivaisi lukijaa niin vähän kuin mahdollista. Siinä tarkoituksessa pyydän huomauttaa, ettei tämä kirja sisällä semmoista viisautta, joka olisi nautittava yhteen tiukkaan alusta loppuun asti, vaan parasta on lukea ainoastaan joku pätkä päivässä. Muuten kirja piankin menettää makunsa.
Ihan viisaimmin teet, jos kutakin kappaletta kuulemaan kutsut herttaisen perheesi jäsenen — hyvän päivällisen jälkeen — ja sitte luet ääneen niin taitavasti kuin suinkin osaat. Sillä tavalla luettavaksi on tämä kirja aiottu. Mutta jos se ei silloinkaan herätä iloista mielialaa perheessäsi, älä heti moiti kirjaa huonoksi. Tutki ensin tarkoin, eikö päivällisessä ollut vikaa, ja jos siinä ei ollut mitään muistuttamista, koeta saada selville, onko huoneesi seinäpapereissa arsenikkia, joka pitää perheesi jäsenten mielet alakuloisina. Vasta senjälkeen voit ruveta kirjaa arvostelemaan. Sen saatan myös edeltäpäin ilmoittaa, että näet turhaa vaivaa, jos rupeat asian aikain etsimään näistä jutuista taiteellista eheyttä, neroa, uusia aatteita y.m. joutavaa.
Kunnioituksella
Kaapro Jääskeläinen.
Alkulause tähän toiseen painokseen.
Älkää syyttäkö minua tämän uuden painoksen ilmestymisestä! Ei se minun syyni ole. Mitäs olette lopettaneet sen entisen?
Nyt kuulutte vuosikausia kyselleen kirjakaupoista »Iloisia Juttuja». Mutta turhaan. Minä olen ollut maailman kululla, enkä tiennyt asiastakaan, ennenkuin vasta kotiintultuani kuulin.
Saatte niitä nyt, mutta pitäkää tarkasti, etteivät taas aivan heti ole lopussa.
Muutamia pahemmasti vanhentuneita juttuja olen senverran paikkaillut, että eiköhän nuo menne täydestä nykyaikanakin.
Tietysti on minun, niinkuin muidenkin ihmisten, myöhemmin monessa asiassa — esim. raittius- ja naiskysymyksessä — täytynyt muuttaa mielipiteitäni ajanmukaisemmiksi kuin miltä ne vanhemmissa jutuissani tuntuvat, mutta en ole niitä sentähden enää ruvennut repostelemaan. Ymmärrättehän itsestänne, että »aika aikaa kutakin».