Terveeks' vaan!
Se sama Kaapro.
SAVON UKON HELSINGISSÄ KÄYNTI, siihen aikaan kun Savoon ei vielä ollut rautatietä.
Tahvo Taskisen itsensä kertoma.
1. Rautatiellä.
»Höyryssä» sitä näet lähdettiin ja tultiin Lappeenrantaan asti. Ensikertalaisesta on kummaa tuokin höyrylaivain laitos, vaan minä sitä olin kyllä nähnyt jo ennenkin, kun olin poikaa saattamassa Kuopioon arvannostoon. Silloinhan ne sotaherrat näkyivät hyvin paljon pitävän Villestä, kun ei tämä heitä säikähtänyt enempää kuin muitakaan ihmisiä. Kysyivät näet, että sinäkö se olet Vilhelm Taskinen, niin Ville vastaa, että »ovathan ne minuakin Taskis-Villeksi puhutelleet.» Silloin se Ville lupautui lähtemään vapaaehtoisena Keisarin kaartiin Helsingissä, ja sitä Villen oloa minä nyt olin menossa katsomaan.
Sitte Lappeenrannasta lähdettiin ajaa katistamaan saloa myöten Pulsaan. Minä sinne päästyäni menen kievaritaloon hevosta vaatimaan, mutta siellä sanoivat, että »vähän ajan perästä junakin tulee.» Siihen minä arvelin, että tulkoon vaikka kymmenen junaa, kunhan saan kyytiä Helsingin kaupunkiin. Toiset taas sanoivat, että kyllähän kyytiä saa, jos niin tahtoo, mutta junassa pääsee paljoa pikemmin ja mukavammin kuin hevosella, kun vaan maltan vähän aikaa odottaa. Minä siihen tuumasin, että maltanhan minä odottaa, kun sitte saan nähdä senkin junalaitoksen. Eihän tuo Helsinki mihin mene sillä aikaa, jos sinne mennessä vähän maailmaa katseleekin.
Sitte joutessani läksin maantietä silmäilemään. Leveä tuo olikin ja tasainen, mutta yksi kohta se mulle ihmeeltä näytti, kun oli näet pitkin teitä rautakiskot rinnakkain molemmin puolin, niin kauvas kuin silmä kantoi. Minä tuota arvailin ja tutkailin, että mitä ihmettä niillä tehdään. Pitäisikö kärrillä ajaissa pyörien kulkea kiskoja pitkin, ettei tie kuluisi… Mutta vaikea olisi kärrin pyöriä niin kapeilla kiskoilla pysytellä, varsinkaan jos juosten ajaa. Ja taitaisipa tuo olla liikaa säästäväisyyttäkin valtion tavaroille. Kummiahan ovat ne herrain metkut.
Kun tuossa oli muutakin joukkoa, niin en malttanut olla eräältä kysymättä, että mitä nuo rautakiskot tuossa ovat tarkoittavinaan. Tämä kun äimistyy ja ölmistyy ja kysyypä, että Sysmästäkö minä olen, kun en tuon vertaa tiedä enkä tajua. Minä tuumaan, että »tuoltapa ollaan Nilsiän rajalta, ja viisaspa sitä olisikin, jos syntyissään jo tietäisi kaiken maailman kompeet.»
Sittehän tuo selvitti, että tämä nyt on se aina mainittu rautatie, ja siinä kulkevat vaunut pitkin kiskoja. On näet pyöriin sovitettu niin paraiksi koloa, että ne tien kohdalla pysyvät.