»Te teke tili nyt! Onko Te nekenyt 'Töömeehen vaimo'? Minna Canth on oppetannut, kuinka me otta se oikkeus.»
»On noita työmiehen akkoja nähty, vaan harvoja silmälasit päässä.»
Tuntui se vähän oudolta, kun revolverilla uhattiin. Olisin kenties hiukan pelännytkin, mutta entuudestaan olin varma, ettei vaimoväki saa revolverilla sattumaan. Liena ei ole kertaakaan saanut käymään, kun on ruokapöydässä koettanut minua potaateilla pommittaa.
»Eikö Te tunte yhtiken katumus? Mite Te on tarkotannut, kun Te on haukunut anopit?»
Minä koetin innostua. Niistin nenäni, otin asennon ja lausuin:
»Kiittämätön aikakausi! Minä olen uhrannut nuoruuteni voiman, puhetaitoni ponnen, unohtanut kalliin Lienani ja noussut puolustamaan anoppien sorrettua sukua…»
»Te pitte suu kiini, taikka mine antta tulla yks skotti», huusi hän äänellä, joka sai Lienan liikkeelle kyökin puolelta.
Varjele pois, minkä pöllyn se Liena anopille antoi!
Minutkin vielä ohimennen kylvetti hyvänpäiväisesti — koska muka panen toimeen lemmenkohtauksia »ihan hänen nenänsä alla, vihityn vaimon.»