"So, so! Jos teillä on mitä meidän lehteä vastaan, niin kirjoittakaa siitä paikkakunnan toiseen lehteen. Koetetaan häneen sitte vastata. Mutta tässä minua ei nyt haluta ruveta riitelemään."
Olin aikeessa kääntyä pois, mutta mies ei hellittänyt.
"Ei tuota nyt pidä olla noin arka nahkastaan", tuumaili hän. "En minä tarkoittanut erittäin teidän lehteä, vaan kaikkia muita sanomalehtiä myös. Katsokaahan nyt, ja kuunnelkaa rauhassa! — Jos te otatte käsille minkä miehen tahansa, hyvän taikka huonon, niin ei siihen jää paljon ehyttä paikkaa. Mustaatte sen niin mustaksi kuin vähänkään osaatte —"
"Niin, no, ei sitä sentään ketään ole moitittu ilman syyttä."
"En minä sitä sanokaan. Mutta mustaksi te vaan panette miehen, kun sattuu sille kohdalle. Ettekä te monta miestä kiitä; pian ne ovat luetut, joista olette sanonut hyvän sanan. Elävistä miehistä nimittäin. — Näyttää siltä kuin ei olisi näillä seuduin monta kunnon miestä, tuskin kymmentä, koko läänissä, yksin lukein. Mutta kun kuolee joku, niin sitte teiltä kyllä lähtee koreat puheet. Kehua leikataan kuin urakalla: uutteran ja rehellisen työmiehen on isänmaa taas menettänyt — rehellisenä ja kunnon miehenä oli hän saavuttanut paikkakuntansa luottamuksen j.n.e. Jos milloin kuolleesta miehestä puhutaan, niin aina se oli rehellinen, suora, vilpitön ja jos kuinka hyvä. Mutta sen eläissä ette olisi siitä sanonut yhtään hyvää sanaa."
"Nähkääs, ei ole hyvä mennä sanomaan. Kuka tietää, minä päivänä se katoaa ja ottaa jonkun kassan mukaansa, tai kuinka monta väärennettyä vekseliä sillä on paraillaan pankissa."
"Jaa, jaa. Kyllähän Teillä on oikein, kun sitä niin puolin ajattelee. Mutta minä olen sitä ajatellut vähä toiselta kannalta. — Jos minä en muusta mistään tuntisi ihmisiä kuin sanomalehdistä, niin luulisin, että kaikki rehelliset ihmiset vähitellen kuolevat pois, ja jälelle jää vaan hylkyväkeä. Joka kerran kun lehdistä näen jonkun kuolleen, olen ajatellut että vieläpähän löytyi yksi rehellinen. Mikä tästä maailmasta lopuksi tulee, jos se sitä menoaan menee?"
"Eihän sanomalehti voi sitä auttaa. Jos maailma on aijottu sillä tavalla hukutettavaksi kurjuuteensa, että aina vaan paraimmat kuolevat ja huonot jäävät tänne, niin ei sille ihmisvoimat voi mitään."
"Mutta", jatkoi mies. "Papitkin pitävät tässä asiassa teidän puolta, joshan ei missään muussa. Joka pyhä ne pauhaavat seurakuntansa pahuutta. Ei ole melkein yhtään oikeata kristittyä. Mutta annas olla, kun kuolevat, niin ihan järestään ne ovat autuaita. Jokaisella haudalla ne toivottavat, että me muutkin tämän kanssa nousisimme ijankaikkiseen elämään… Mikä niistä kuoltuaan tekee niin täydellisiä?"
"Sitä minä en tiedä."