"Eiköhän asia kuitenkin ole niin, että yhtä rintaa niitä kuolee oikeita ihmisiä ja heittiöitä, vaikka kaikkia kuoltuaan kiitetään, jos ei muuten, niin tavan vuoksi?"
"Saattaa olla niin. Kun kerran pääsevät niistä erilleen, niin iloissaan niitä kehuvat."
"Alun pitäin minä arvelin pyytää Teitä lehdessä esittämään parannuslaitoksen perustamista rehellisille ihmisille, etteivät ne kuolisi ihan sukupuuttoon… Ja samalla olisi huomautettava henkivakuutusyhtiöille, etteivät ottaisi vakuutukseen ketään uutteraksi ja rehelliseksi tunnettua kunnon miestä, sillä niitä kuolee niin paljo. Sentähden jääpi yhtiöiltä niin vähä voittorahoja jaettavaksi vakuutetuille. Panetteko sillä lailla lehteen?"
"Voipihan tuota panna!"
Sitte me läksimme eri haaroille, ja minä puolestani välttelin koko illan sitä seutua, missä tuo mies istui. Sillä semmoisessa kevytluontoisessa tilaisuudessa kuin tämä iltama oli, on minusta rasittavaa kuulla järkeviä ajatuksia lausuttavan.
VIINAJUTTU.
Viime lokakuun alkupäivinä palasi pari Nilsiän miestä "Kaino"-nimisessä höyryvenheessä Kuopiosta Muuruvedelle. "Kaino" oli matkustajia täynnä, mutta kukaan muu ei ollut niin humalassa kuin nämä kaksi miestä.
Paitsi sitä, että heillä oli viinaa ruumiissaan, oli toisella vielä eväänä täysinäinen viinapullo. Selvyyden vuoksi sanon Sarkkaseksi sitä, jolla pullo oli, ja toista sanon Markkaseksi.
Jos kaikki ihmiset suostuisivat tavaran tasajakoon, olisi tarpeetonta mainita, kumpasenko oma tämä viinapullo oikeastaan oli. Mutta niin ei aina ole laita. Markkanen olisi kyllä tällä kertaa hyväksynyt omaisuuden yhteiseksi tekemisen aatteen, vaan Sarkkanen ei ollut siihen kovinkaan taipuvainen. Alussa he tosin olivat kiitettävästi yksimieliset, halailivat ja kehuivat toisiaan suloisimmassa sovinnossa. Ja ottivat pari ryyppyä puheen lomassa.
Mutta sitte kuiskasi itsekkäisyyden ja omanvoitonpyynnön paha henki Sarkkasen korvaan, että hänen olisi parempi pitää koko pullo yksinään kuin antaa siitä Markkaselle. Sillä tavalla siitä siistin pitäin jäisi vielä kotiinkin viedä hänen laskujensa mukaan noin puolen humalan arvo. Eikä hän voinut muistaa koskaan saaneensa Markkaselta yhtään ryyppyä, vaikka oli hänelle antanut monta. Onko se sitä, että "hullun eväät ensin syödään;" narrinaanko Markkanen häntä pitää?