"2 marka! No kuittengin se ole trenki, ja sine sanno se olla piika."
"Enhän minä ole sanonut."
"Sine valehtele veelä."
Taas vonkui piiska.
"Koirahan se on, meidän musta Jeppe", huusi Joel vihdoinkin hädissään.
"Sine koira, iso koira! Paneko mine sinut kirjan vai kirjottako mine sinu selkä peel?"
Sitte soitteli henkiherra vielä hetken Joelin selkää ja ajoi hänet sitä tehden ulos. Koska henkiherra näin osoitti olevansa haluton jatkamaan keskustelua, päätti Joelkin jättää asian tällä kertaa sikseen.
"Minä menen huomenna kyntämään", ajatteli hän. "Silloin otan ajaakseni vanhan Ruskon, jota ei kolmeen vuoteen ole tallista liikutettu. Se on äärettömän laiska, mutta tunnen että käsivarteni vaatii harjoitusta."
Hän leikkasi metsästä soveliaan vesan ja alkoi sillä hutkia pensaita tiepuolissa.
"Noin, noin se henkiherra minua löi — ja noin lyön minä huomenna ruunaa. Noin, noin…"