"Ei nyt kiistellä, Anna! Mutta etköhän saisi minusta semmoista miestä itsellesi kuin jostakusta toisestakin?"
"Kestä toisesta?"
"Vaikkapa Joelista!"
"Saisi niitä kotivävyjä muitakin."
"Eipä minunlaistani!"
"Mokomatakin viholaispensasta!"
"Vai viholaispensasta! Eläpäs mitään. Mikäs sinä sitte ole? —
Ampiaispesä!"
"Sinä sitä olet ampiaispesä, ja mustalainen, päätappelija oikein!"
"Kyllä minä sinut vielä kengitän!"
Mutta kosinta jäi kesken, sillä samassa pistäytyi äiti tupaan. Ennen lähtöään ennätti Jojakim kuitenkin vaihtaa Annan kanssa vielä muutamia haukkumasanoja, joka vaan todisti heidän likeistä väliään. Sillä samalla vaihdettiin myös silmäniskuja, jotka puhuivat aivan toista kieltä.