"Ei muuta kuin että hyvää se voina jo tekee."
"Vai niin, vai jo te luulette olevanne täältä irti? Taidatte hyvinkin olla miehiä mielestänne?"
"Kylläpä se niskakarvoja pöyhistää, kun tästä koiran virasta pääsee."
Koko tänä päivänä ei kuultu vastauksiin liitettävän "herra aliupseeria". Mutta plutoonanpäällikkömme oli niin tuohuksissaan, ettei huomannut tarttua siihen, mistä olisi päässyt kiini.
"Mirnaa! — Pikom mars!" (Reilaan! — Juoksuun mars!)
Ja taas alettiin laukata. Nyt se meidät ajoi kasarmin aitausta vasten ja siinä hyppyytti yksillä sijoilla, ettei hänen tarvinnut itsensä juosta; seisoi vain vieressä ja luki tahtia ihan läkähtyäkseen: "ras, vaa, rii, tiree". Mutta jaksettiin sitä nyt mekin ja polettiin uhalla, kun oikein pureuttiin. Muut plutoonat katselivat ihmeissään tätä leiskettä.
Täytyi lopulta taas antaa lepoa, kun ei enää tahtonut miehellä kieli suussa kääntyä.
"Tulipa sitä nyt tehdyksi taivalta!" sanoo Ryhänen.
"Mitä taas on tuikuttamista?"
"Että hyvästi sitä juostiin."