Kapteenin mentyä lausui vääpeli puolestaan muutamia sanoja erojaisiksi.
"Nyt teille on annettu se oppi, kuinka miähiä tapetaan" — siitä hän lähti, ja puhui sitte kuin poika tulevista sodista ja taisteluista, "joista kumminkin jumala isänmaata varjelkoon". Mutta jos milloin tarvis tulisi, niin toivoi hän, ettei saisi syytä hävetä olleensa tämän komppanian ensimäinen vääpeli.
"Perhanasti", hän sanoi lopuksi, "perhanasti teitä täällä on trahvattukin, siihen vähäseen aikaan nähren; tihiään annettu putkaa ja piikkipostia. Mutta siitä teirän ei ränttää olla karmialla miälellä… Olen ma ittekin monessa liämessä keitetty, enkä ole tän valkiammaksi tullu.
Vilu ja nälkä on kumppalinan' ollut
Tonavan toisella pualella.
Vaan mitäs niistä nyt! — Rajuimmallani olin, kun otin pestin kaartihin, ja samana päivänä ne rahat ryypättiin. Neljä kamraatia oli mua kantamassa kasarmiin sinellin päällä kuin paarilla — enkä sittenkään meinannu pysyä. Siitä sain viikon pimiää. Ja se mulla oli ensimäinen palvelusviikko. Mutta sotamiäs tuli, ja helvetin hyvä."
PYHIINVAELLUS 19:LLÄ VUOSISADALLA.
Ennen Ruotsin vallan alkuaikana sanotaan Suomessa olleen pappeja niin harvassa, että useimmat ihmiset näkivät niitä ainoastaan kerran eläissään, nimittäin silloin kun menivät kastettaviksi. Sillä siihen aikaan ei ihmisiä viety, kannettu kasteelle, vaan he menivät itse. Kesällä ei päästy kulkemaan kymmenpenikulmaisten soiden takaa, ja talvella taas olisivat lapset niin pitkällä matkalla paleltuneet. Vasta sitte kun itse kykenivät hiihtämään parikymmentä penikulmaa yhteen menoon ja siitä saivat lämpimänsä, vasta sitte he pääsivät hakemaan ristinmerkkiä otsaansa ja partaisiin kasvoihinsa. Muuta etua ei tästä ollut kuin etteivät suinkaan sen ajan miehet itkeneet kummien käsivarsilla ja sillä tavoin häväisseet sukupuoltaan.
Nykyään on meidän maassamme piispoja melkein yhtä harvassa kuin silloin oli pappeja. Mutta nykyinen aika on kuitenkin entistä paljoa onnellisempi, siitä syystä että tavallinen ihminen tarvitsee piispaa paljoa harvemmin kuin pappia. Monta ihmistä on elänyt ja kuollut, näkemättäkään piispaa. Vieläpä elänyt niin, että kelpaa muille esikuvaksi, ja kuollut kadehdittavan "kauniin" kuoleman. Eikä piispa saata tuntea kuin pienen osan hiippakuntalaisistaan. Suurimman osan sieluista hänen täytyy tehdä tili kirkonkirjain perusteella.
* * * * *
Minä en ole nähnyt muita piispoja kuin Kuopion piispan. Ja siitäkin on jo vuosia.