Mutta nytpä hän olikin pelastettu. Suuteli vielä tätiä puhtaasta kiitollisuudesta.
Juuri kellon yhtä lyödessä miehemme astuu Yhdyspankkiin ja alkaa rauhallisesti selittää asiaansa:
"Sivukulkiessa muistin, että minulla on täällä vekseli, jonka pitäisi näinä aikoina langeta. Olen unhottanut päivämäärän."
"Se jo lankesi lauantaina. Tänään sen vielä voi maksaa."
"Vai niin! Olipa hyvä, että poikkesin sisälle. — Kuinka iso se olikaan?"
"Puolitoista tuhatta."
"Niille paikoin se kyllä oli."
Yhdyspankki lie ollut vähä paremmilla pohjilla kuin toiset, koskapa eivät siellä sentään pyörtyneet, nähdessään yhdellä miehellä sellaisen rahasumman. Hyvin totisiksi vaan menivät.
KAKSI ILTAA TAIVAASSA
eli mitä siellä Viipurista tiedettiin.