"17) Hankkivatpa olutta ja 50 pennin punssiakin, kun sattuu."
Siitä näkee, että omenakauppiaillekin voisi valua rahaa pojilta, jos vaan asia viisaasti järjestetään. Eihän 50 pennin punssi taida niin mainiota olla, ettei sitä vielä sillä ijällä hennoisi vaihtaa hyviin omeniin.
Tähän vihdoin loppuu kansakoulunopettajain valitseman valiokunnan luettelo oppilastensa ansioista. Kauniita lapsia, täytyy myöntää. — "Mitä syntiluettelosta puuttuu, josta kannattaa huomauttaa, voi toimitus lisätä", sanoo valiokunta lopuksi. Minusta on ylläoleva luettelo siksi tarkkojen tuntijain kädestä lähtenyt, ettei ainakaan minulla ole mitään lisäämistä. Kehotan vaan nuoren kansan lukemaan tätä syntikirjaansa aamuin illoin. Samalla huomautan heille, että minä en edes ole tahtonut sitä kaikkein mustimmassa muodossa julkisuuteen tuoda. Minulla on se vahva vakaumus, että missä ei kodin vitsa eikä koulun rottinki auta, siinä auttaa lievempikin sanomalehtikirjoitus.
Samaa mieltä näyttää olleen valiokuntakin.
"RAHAT TAI HENKI!"
Elämänohjeita esikaupunkilaisille.
Ystävälläni Esa Huttusella on monesta asiasta toisenlainen käsitys kuin minulla, ja sentähden me usein joudumme keskusteluihin, jotka joskus muodostuvat laajaperäisiksi väittelyiksikin. Mutta näissä mielipiteittemme vaihteluissa me aina noudatamme mitä suurinta tyyneyttä, sävyisyyttä ja kohteliaisuutta toistemme suhteen, antaen keskustelun liikkua ja edistyä vain aatteellisella pohjalla. Jos me menisimme mieskohtäisuuksiin, niinkuin useasti näemme tapahtuvan, voisi ystävyytemme piankin kylmetä ja me saattaisimme käydä käsikähmään, josta taas olisi seurauksena, että minä ennen pitkää tulisin kykenemättömäksi jatkamaan keskustelua. Esa on näet hirmuisen vahva mies.
Yleensä voi sanoa, että Esan kanta suurissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä on ihanteellisempi kuin minun. Missä minä näen ainoastaan kurjuutta ja turmelusta, joka auttamatta vie perikatoon kansan ja maan, siinä hänen lapsellinen, puhdas sydämensä aina keksii jonkun lohduttavan selityksen, jonkun valopuolen, joka taas sytyttää uutta toivoa minunkin rintaani. Hän ei koskaan hyväksy väkivaltaa, vaikka on niin vahva mies. Ei sotia eikä tappeluita edes itsensä puolustamiseksi.
"Järki-ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen järkevällä puheella — aina ja kaikissa vaiheissa", on hänellä tapana sanoa.
Viime kesäkuun alusta, kun Esa muutti asumaan Kolikkoinmäelle, olen kuitenkin ollut siinä uskossa, että hän ennemmin taikka myöhemmin alkaisi horjua vakaumuksessaan. Tahallani olen nyt öiden pimetessä koettanut sekä aineellisten että henkisten nautintojen avulla pidättää häntä luonani kaupungissa niin myöhään kuin suinkin. On näet tullut tiedokseni, että Kolikkoinmäelle ei ole pimeinä iltoina niinkään hyvä mennä yksinäisen vaeltajan, varsinkin jos hänen periaatteensa estävät häntä käyttämästä niitä puolustuskeinoja, joita luonto ja hyvät sepät ovat meille antaneet.