Tervehtiessä ei nosteta hattua eikä kumarreta päätä eteenpäin — sehän olisi jonkunlaisen alamaisuuden tai matelemisen merkki — vaan päätä nytkäytetään hieman sivulle ja pikemmin ylös- kuin alaspäin. Naiset tervehtävät vain silmillään, eikä heitä saa mies mennä aluksi tervehtimään. Naisella on siinäkin etuoikeus.
Amerikkaa sanotaan "siksi suureksi lännen maaksi, jossa ei yhtään kuningasta ole eikä vastusta papeista." Senkin asian laita on vähä niin ja näin. Dollari täällä on itsevaltiaampi kuningas kuin yksikään Europan hallitsija. Hänen suosikkinsa, suuret raharuhtinaat, ovat pelottavan mahtavia valtiaita. Mutta muusta hallituksesta täällä ei ole haittaa. Yhtenä päivänä tosin jo säikähdin pahasti — silloin, kun erään kaivantoräjähdyksen uhreja haudattiin —; luulin olevan sotaväkeä estämässä mielenosotuksia. Mutta sitä se ei ollut. Oli vaan sen paikkakunnan suomalainen torvisoittokunta koreissa univormuissaan. Muuta "vormua" en vielä neljään kuukauteen ole täällä nähnyt.
Papeista sitävastoin on enemmän vastusta kuin Suomessa, sillä täällä ne vielä julkeavat esiintyä koko vanhanaikaisella asevarastollaan, tulisella helvetillä ja kaikella mitä Suomessa ei enää iletä käyttää muualla kuin metsäpitäjissä. Suomessa niitten toki täytyy vähän vääjätä sivistyneitä ihmisiä. Mutta täällä työväen parissa luulevat olevansa ihan turvassa sivistykseltä. Kauan ei kuitenkaan kestäne, ennenkuin valistus tunkeutuu tännekin.
Se toki on eroa, ettei täällä ole valtiokirkkoa, joten papeilla ei ole oikeutta kantaa palkkaansa keltä hyvänsä, vaan ainoastaan niiltä, jotka häntä tarvitsevat. Loput kerjätään hyviltä ihmisiltä. Muita kerjäläisiä en Nanaimossa ole tavannutkaan.
Eikä täällä ole varkaita. Ei ole siihen pakottavaa köyhyyttä, ei nälkä kellään. Ennen joulua tuli kaupungin edustalla oleva merenlahti täyteen "härinkiä" — isoja silakoita eli pieniä silliä, samanlaisia kuin Vienanmeren "seiti" — monen jalan paksuudelta. Niitä sai siitä haavilla pistellä veneensä täyteen, ken halusi. Näihin asti ne siinä ovat oleilleet, eikä heitä juuri näy kukaan välittäneen pyydystää, paitsi kalalokit. Niillä on ollut juhla. Ulompana on halibut'ia — mainion hyvää kalaa, jota edes jonkun verran pyydetään. Kesällä kuuluu tulevan lohia, ettei vene sekaan mahdu.
AVIOLIITTO JA IJÄN PITUUS.
Tilastotieteen tutkijat vakuuttavat saaneensa selville, että naimisissa olevat ihmiset elävät vanhemmiksi kuin naimattomat. Tämä ijän erotus on miehillä keskimäärin 7 vuotta ja naisilla 5.
Mikä suurenmoinen "puffi" avioliitolle! Kuka ei tahtoisi elää tässä hauskoilla ja viettelevillä synneillä täytetyssä maailmassa vielä muutamia vuosia yli alkuperäisen määrän, varsinkin kesäiseen aikaan ja poutailmoilla? Ja kukapa ei menisi naimisiin, jos niin pienellä kiepillä tietää voittavansa enemmän kuin puolikymmentä vuotta ijän jatkoa, puhumattakaan kaikista muista avioliiton eduista ja nautinnoista.
Mutta se nykyajan yleinen auktoriteetti-uskon puute, jota Porvoon piispa vaikeroi kirkolliskokouksessa ja pastori Jussilainen "Kuopion takana", se onneton pahe on saanut minutkin niin valtaansa, etten enää voi lapsellisesti uskoa edes tilastotieteen tutkijoita. Ja — mikä osottaa vielä täydellisempää paatumusta — minä luulen itselläni olevan päteviä syitä epäillä kaikkea tilastoa, sillä kokemuksesta olen tullut siihen vakaumukseen, että tilastoa voi käyttää todistamaan jos jonkinlaisia päähänpistoja ja että sille voi rakentaa sekä oikeita että vääriä oppeja. Tilasto on muodostunut aikakautemme toiseksi raamatuksi, joka venyy sinnepäin, minne sitä vedetään, ja puhuu sen mieliksi, kenen käsissä se milloinkin on.
Raittiustilaston mukaan esim. lyhentää juoppous ihmisen ikää vähintäin 10 vuotta, tupakan poltto noin 5 vuotta, näistä johtuva vatsakatarri (Heymann Blochin terveyssuolan käyttämisohjeitten mukaan) 8 vuotta; liikavarpaat 3 vuotta; luuvalo 6 vuotta j.n.e. Kun nyt ijän pituus keskimäärin on ainoastaan 44 vuotta, ei esim. semmoiselle miehelle kuin ystävälleni Esa Huttuselle jäisi elinaikaa ollenkaan. Hän on ollut ankara ryyppymies pitkin ikäänsä, kova tupakanpolttaja, vieläpä purija; hänen siveellinen kantansa on aina ollut jotenkin arveluttava; hän ei käytä terveyssuolaa, ei "ainoata luotettavaa känsävoidetta Odobrin", ei Voltaristiä luuvalonsa lievennykseksi eikä mitään muuta ihmiskunnan onneksi ja vanhentamiseksi keksittyä keinoa. Mutta epäsiveellinen elämä ei ole häneen jättänyt muita jälkiä kuin siirtänyt hiusrajaa jonkun matkan niskemmäksi. Juoppous ei muuta kuin nostattanut kainon punastuksen hänen nenälleen, tupakanpoltto tuottanut kestävämmän värin hänen hampailleen. Hänen elämänsä pituuteen ne eivät ole vaikuttaneet mitään, paitsi ehkä jatkaneet muutamalla kymmenellä vuodella, jos olisi varma, että se ilman näitä paheita olisi kesken katkennut. Hän täyttää ensi syksynä 58 vuotta, ja kaikesta päättäen on hänellä vielä ainakin yhtä pitkä elämäntaival edessä kuin kellä hyvänsä raittiussuutarilla.