HÄN OLI HERRASMIES.
Kuka?
En tahdo mainita hänen nimeänsä — hänen perheensä vuoksi, sillä hän oli herrasmies.
Säälin myös niitä neljääkymmentä nuorta neitoa, jotka olivat impeytensä kalleimman aarteen hänelle uskoneet ja jo aikaa hänen tähtensä murhetta kantaneet.
Sillä hän oli herrasmies.
Hänen omakätisen nimikirjoituksensa voisin teille huoleti näyttää. Se ei häntä ilmaisisi. Muutamat sen lukevat "Lundbergiksi", toiset "Sundeliniksi", kolmannet "Aaltoseksi" ja minkä miksikin arvailevat. Sillä herrasmiehen asia ei ole kirjoittaa luettavaa käsialaa. Eikä hänen nimikirjoitustansa muualla tarvittu kuin ennen vanhaan pankeissa, ja siellä se kyllä tunnettiin.
Mikä oli hänen toimensa? — Ei mikään, sillä hän oli herrasmies.
Ja kuitenkin hän meni eteenpäin maailmassa.
Hän oli syntynyt vallesmannin pojaksi, mutta jo ennen kahtakymmentä oli hänestä kasvanut kruununvoudin poika, ja nyt kuollessaan hän oli lääninkamreerin poika ja ainoa perillinen.
Joiko hän? — Ei, vaan toisinaan vähän "nautti" ja "piti hauskaa", sillä hän oli herrasmies. Hän "rakasti seuraa", ja se vei hänen perintönsä.