Viiteselitykset:
[1] Tässä niinkuin muuallakin on ehkä paras kutsua tätä kappelia Raumaksi eikä Himangaksi, koska kansa enemmin käyttää nimeä Rauma, jos kohta Himanka ja Himango ovat kirjoissa viljeltyjä nimityksiä.
[2] Näemme näiden lukuin ei sopivan yhteen Montgomery'n antamain tietoin kanssa; mutta siitä enemmin kun tulemme laveammalta puhumaan näistä vartiajoukoista.
[3] Siis ei hän tullut, niinkuin Montgomery sanoo, Keralan talon kautta. Hän ei myöskään ollut tullut minkään venäläis-vartiajoukon sivu, kun ei niitä tänne asti ollutkaan; sillä viimeisen vartiajoukon tiedämme olleen Jatkojoen vasemmalla törmällä, jota Spåre väkineen ei olisi voinut lähetä venäjän virstaa lähemmäksi, kun tie Hakuniin eroaa maantiestä tämän matkan päässä Jatkojoen sillasta. — Melkein joka sana Kälviän käymistä olisi itseni saamain tietoin mukaan väärä Montgomery'n historiassa; mutta enemmin pidän uskottavana näiden kahakkain toimijoilta saatuja tietojani ja muita sen aikuisia vanhusten kertomia kuin korotusta halaavan vältvääpelin virka-kertomusta.
[4] Ei ole helppo sanoa, oliko se 14 vai 21 päivä, kuin ei muisteta muuta päivän määrää kuin "lauantai." Luonnon joutumisesta ja toisista pikku seikoista päättäisin päivän 21 päiväksi.
[5] Hänen asumapaikastaan oli sen niminen mäkikin saanut nimensä.
[6] Tässä taas ei ole päivän määrä oikein varma. Asian laita on tässä sama kuin edellistä lauantaita määrätessä. Se vaan on varmaa, että kaikki tämä tapahtui seuraavana perjantaina.
[7] Muudan toinen vanhus sanoi heitä olleen venäjän virstan pituisen matkan täynnä. Sillekin välille jo mahtuisi muutamia tuhansia! Yleisesti sanotaankin heillä olleen käskiänä kenraalin, johon luuloon saamme syytä kohta seuraavastakin.
[8] Tämä näet kävi näin. Carlenius'kin kyllä oli päässyt kirkkoherran vaaliin, vaan ei saanutkaan seurakunnan ääniä, kun ei ollut kappalaisnakaan ollenkaan sen mieleen. Enemmistön huudot sai eräs Lagus. Senpä vuoksi läksi Carlenius ajamaan Lohtajalle, jossa kreivi Klingspor silloin oli. Hän Klingspor'alle valittamaan vaivojaan ja uskotti, kertoman mukaan, vihdoin Klingspor'aa siihen luuloon ett'eivät talonpojat muka sen vuoksi olisi anoneet häntä että aina piti Ruotsin puolta — (hän tosin oli kokenut toimittaa talonpoikia vahtiin, mutta äijät arvelevat hänen silloinkin varoneen enemmin oman omaisuutensa häviötä kuin ruotsin väen tappiota). Haastellen Klingspor'alle näin, saikin taskuunsa avoimen kirjan Kälviän kirkkoherran virkaan. Päivän parin perästä tuli Lagus samoin saamaan valtuuskirjaa virkaansa Klingspor'alta; vaan kun sen jo oli antanut toiselle, sai Lagus "vesissä silmin" palata perheensä luoksi entiseen vähäiseen paikkaansa. Klingspor asetti papin Ullavaankin, ehk'ei se tainnut tapahtua vääryyden kautta. Siis oli tällä ylipäälliköllä — joka, Lohtajan pappilassa istuessaan ruokapöydän ääressä, itkien valitti "nälkään kuolevansa tässä kirotussa maassa" kun ei saatu tuoretta voita pöydälle — aikaa ryhtyä asioihin, joihin hänellä ei ollut mitään tekemistä, kun hän vaan pääsi kuulia, ruutia ja uljuutta ajattelemasta.
[9] Todistuksena siitä, ett'eivät suomen sotajoukot puuttuneet sota-intoa on tuhansien entisten joukossa tämäkin jääkärien toive. Sama merkitys on silläkin tapahtumalla, että useimmat Kälviän sotamiehet palasivat Kalajoelta pois kun valmistaittiin yhä etemmäs pakenemaan. Eräs heistä, nimeltään Fast, oli vihoissaan virkannut: "Lempo lähteköön kenenkään karjanmaita rämpimään, kun ei ollenkaan taistella saa, mutta paeta vaan."