[10] Täältä Jungsund'in kylästä on meillä kertoma, joka kyllä ei tule kehumaan kyläläisten käytöstä, koska julmuus häpäisee isänmaallisenkin työn; muutoinpa olkoon syrjäpiirteenä tämä sodan kauhuihin ja kuvaelmiin. Tännekkin vartomaan Ruotsalaisten maalle astuntoa lähetettiin sotamiehiä. Grönvik'in lasitehtaasen kuuluvalle niemelle, nimeltä Alskatan, oli asetettu 2 miestä; sillä tämäkin mereen pistävä niemeke oli myös välttävä nousupaikaksi. Mainitut 2 miestä, isä ja poika, toinen harmaapäinen, toinen isänsä kukoistus-päivissä, saapuivat puolen yön aikana paikalle. Niemellä oli kalasaunoja, joissa miehet toivoivat saavansa pahanpäiväisen majasian. He sitoivat heponsa kiinni ja kävivät saunaan, jossa kaikki oli pimeää ja hiljaa. Iskettyänsä valkean riisuivat aseensa ja nukahtivat niin nopeaa. Mutta äkkiä herätti heidät kolina. Nyt huomasivat, että heidän kätensä jo olivat sidotut. Näkivät samalla saunassa kolme talonpoikaa, hyljepyssyt käsissänsä; yksi seisoi oven suussa, toiset pyssyjänsä laahasivat. Nähtyänsä vankiensa avanneen silmänsä, vetivät talonpojat heidät lavoilta alas saunan toiseen päähän, asettuen itse toiseen, ja näyttivät selvästi mikä heidän aikomus oli. Wanhus laskeusi polvillensa anoen armoa pojallensa; mutta talonpojat nauroivat vaan, tähdäten kukin nuorukaista. He laukasivat — ja nuorukainen kuoli siihen isänsä silmäin alle. Ehkä isä näki saman uhkaavan itseänsä, ei hän rukoillut enään. Mutta talonpojat veivät hänen niittylle, sitoivat kiinni muutamaan pylvääsen ja ampuivat kaukaa. Kun eivät hämärässä osanneet oikein, eivätkä saaneet ammunnallaan muuta kuin miehen kerran parkaisemaan, juoksi yksi esiin ja hutki vanhuksen päätä pyssynsä ponnella, kunnes meni aivan muodottomaksi. — Nyt lepäävät, kertoo taru, isä ja poika saman niityn povessa, jossa kuolema vanhuksen tavoitti; ja pilatyön tekiät eivät sen enempää enään puhuneet asiasta, ennenkuin vasta rauhan tultua, kun kerran olivat saaneet ruumiit korjuusen vihollisen silmistä.

[11] Tavallista oli, että nyt talonpojat täällä, samoin kuin usein muuallakin tapahtui, kuusen kuorista leikkelivät itselleen valkoisia nauhoja ja kihänkiä. Siten he kaukaa-katsojasta näyttivät säännölliseltä sotaväeltä ja uskottelivat useinkin vihollista siihen luuloon.

[12] Muutoin eivät täällä olleet kasakat ole jättäneet aivan kirottua muistoa jälkeensä, niinkuin ne Närpiöllä ja monessa muussa paikassa. Warsinkin mainitaan heidän antaneen arvonsa kaikelle, minkä tiesivät olevan jotenkaan yhteydessä säännöllisen sotajoukon kanssa. Sen he näyttivät kun esim. ratsastivat erään ala-upsieri K. Westman'in kartanolle Thölbyy'n kylässä. He näet riensivät ensin porstuan vielä suljettua ovea vastaan, tultuansa varhain aamulla sisään. Kaikki nukkuivat, mutta nuori rouva heräsi ja kävi puolipukeissa avaamaan, ei tietäen kuka kolisti. Kasakat töytäsivät häntä vastaan kuumia kirouksia vannoen; muutama nakkasi keihäänsä huoneen toiseen seinäänkin, vihansa todistukseksi. Mutta samassa huomasivat sotamiehen virkapukeen rippuvan naulasta. Kun kysyivät kenen se oli ja rouva sanoi sen olevan hänen miehensä, kerrotaan muutaman sanoneen: "kunnia sotilaan talolle!" ja heidän käytöksensä kaiketi muuttuneen.

[13] Tässä pantakoon semmoinen näytteeksi:

'Talonpojat Närpiön pitäjässä ja Norrnäs'in kylässä ovat allekirjoittaneelle jättäneet seuraavia Keisarillisia Wenäläisiä kaluja, nimittäin:

Hevosia — jotka ovat lähetetyt parooni von Otter'in luoksi … 15.
Siloja … 4.
Satuloita, kuolaimia ja 3 säkkilöä … 18.
Lakkeja … 7.
Housuja … 3.
Pyrstösulkia … 2.
Loimia … 2.
Matkalaukkuja … 5.
Hevosen pääkopsia … 16.
Siloja … 1.
Kärryjä … 1.
Kattiloita … 1.
Sinisiä takkeja … 5.

Sulvasta Heinäkuun 7 p. 1808.

Ad. Fredr. Jakobson,
päällikkö (chef) yli Sulvaan asetetun osuuden (commendering)
kuninkaallista Jemtlandin rykmenttiä.'

[14] Koska on puhe Korsnäs'in (risti-niemi) kappelista, suotakoon anteeksi, jos asiasta vähän poikkean, haastellakseni sanasen kappelin nimestä. Onpa arveltu Birger Jarl'in astuneen tässä maalle ristiretkellänsä tänne ja niemen saaneen nimensä siitä. Selko asiasta lie vaikea saada nyt enään, ja ainakin yhtä vaikeaa lie saada niemelle ristiretkeläisten maalle-astunta-paikan arvoa. Kansan kesken kulkevat tarut voisivat ehkä vähän valaista seikkaa; sen vuoksi panen tähän ne tarut, joita minulle haasteltiin näistä ajoin. 1:ksi, Yksi juttu on, että ensimäiset ristiretkeläiset olisivat heittäneet muutaman ristin mereen sillä uhrilla, että minne sen vesi veisi, sinne pitäisi kirkko rakentaa. Wesi ajoi sen Moikepään niemeen — tämänkin kylän nimestä on oma juttunsa ja tulee sanoista: muikku, täällä väännettynä moikka, ja pää. Mutta nuo alusta Korsnäs'in nimeä kantavalla niemellä asuvaiset Suomalaiset valtasivat sen Moikepäässä olevilta Suomalaisilta, jotka kuitenkin taas ottivat pois ristinsä. Mutta ennen pitkää valtasivat Korsnäs'iläiset sen vielä kerran, ja pitivätkin sitten, joten kirkko rakettiin heidän niemellensä ja sen alue sai Korsnäs'in nimen. 2:ksi kertovat toiset sen saaneen nimensä seuraavasta tapauksesta: Ruotsalaiset ristiretkellään aikoivat astua maalle tässä niemessä ja siihen rakentaa linnansa, jota varten siihen jo pystyttivätkin merkiksi puu-ristin. Mutta ennenkuin kerkesivät saada mitään toimeen, ajoi heidät rannasta ylen mahdoton myrsky ja vei sinne missä rakentivatkin linnansa, Korsholm'an (risti-saaren) linnan. 3:mas kertomus asiasta on tämä: myrsky oli kerran ajanut Ruotsalaiset tämän niemen nenään, ja sekä pelastuksen kiitokseksi että muistoksi olivat samat istuttaneet tähän ristin, josta sitten niemen nimi. 4:ksi. Neljäs taru kuuluu näin: kaupanmiehiä Närpiöstä hukkui niemen nenään muutamassa myrskyssä; heidän heimolaisensa istuttivat sitten ristin tähän kuni ainakin kuolleitten jälkeen. Nämä tarut kerrottiin Korsnäs'issä minulle, ehkä en uskalla päättää niistä mitään. Olipa se yhdestä tai toisesta syystä, niin rakettiin tähän kirkko, jonka alue sai nimekseen Korsnäs. Mainittu kirkko on vieläkin kuuluisimpia uhrikirkkoja, johon vieläkin, varsinkin merimiehet, uhraavat suurissa hädissään, ja uskovat sen aina auttavan. Sen nimi on Gertrud, sen vaimon jälkeen, joka kerkesi tuoda muka ensi kuorman sen rakennus-aineiksi. — Samalla niemellä, jossa kirkko on, on myös kymmenkunta vuotta sitten löytty laivan pohja ja runko eräästä maatuneesta suosta, joka jo kasvaa pitkiä kuusia. Mutta se on aikaa hävitetty eikä sen muodosta tai muusta saa enään mitään selvää. Myös on samalta niemeltä ennen löytty rautarenkaita, mutta sen enempää ei niistäkään saa selvää. — Mainittavimpia taloin ja paikkain nimiä ovat: Taklax (Takalahti), Sebbfolk (Seppälä), Wiitaniemi, Finnviken, Holtti (Holz?), Ragvald, Juuth, Jugels, Nispers, Maars, Hynick, Msaine, Paitel, Edsviken j.n.e.

[15] Kun näki sodasta pidättäimisen ei käyvän laatuun, astui C. Snickars Norrnäs'ilaisten tahdosta heidän johdattajaksensa.