[16] Tämä monessa kohdassa kummallinen julistus kuuluu suomennettuna näin:
Käsky.
Korkein päällikkö yli Wenäjän keisarillisen sotajoukon, hänen ylhäisyytensä, herra kreivi Buxhoevden on tulleen kirjeen kautta, kirjoitettu 2/20 päivänä v. 1808, antanut minulle tiettäväksi seuraavan asetuksen:
Katsoen siihen kulunkiin, ajan hukkaan, keliriittoon ja kaikkiin hankaluuksiin joita kansan nyt voitetussa Suomessa on voittaminen, jos asetuksen mukaan kokoontuisivat taikka emäkirkkoon, taikka kappeleihin vannomaan uskollisuusvalaansa, ja että se sama tähtynä heidän joka pitäjäästä tulleen valiomiehensä kautta, jotka ovat vannoneet valan ja mitkä samoin kuin valtiopäivämiehen valitsemisessa heidän veljensä tähän ovat hyviksi katsoneet, on samasta arvosta ja painosta, kuin jos joka mies erityisesti olisi täyttänyt tämän pyhän velvollisuutensa esivaltaansa vastaan, jonka Jumala on asettanut maata hallitsemaan ja sen ajallisia etuja valvomaan, — toivoen joka tilaisuudessa vähentää heidän kulunkiansa, käyttää mitä mahdollisinta vähimmän heidän maaviljelyksellensä niin tärkeää aikaansa, ja lievittää heidän vaivojansa, poistaen kaikenlaisia hankaluuksia, jotka kohtaavat heidän levollisia askareitansa, tahdon minä tämän kautta vapauttaa jokaisen erityisen rahvaan miehen uskollisuusvalansa vannomisen velvollisuudesta, ja säätää että ainoastansa ruununpalveliat, siltavoudit, tuomarein ja kihlakunnan oikeuksien lautamiehet, kirkossa olevien läsnä-ollessa, saman valan vannovat ja sitte Kaikkivaltiaan Jumalan alttarin edessä ottavat päällensä velvollisuudet, jotka juhlallisimmasti yhdistävät hallitsian hänen alamaistensa kanssa.
Tätä asetusta on siis teidän noudattaminen, sillä käskyllä, että pappiskunnan, kaikkein Närpiön ja Teuvan pitäjissä olevien virka- ja ruununmiesten, teidän itsenne ja kaikkein muiden ruununpalveliain ja sääty-ihmisten vannottua, hyvin tarkkaan valvotte että ne tuomarin ja kihlakunnan lautamiehet, jotka eivät ele vannoneet täällä Waasassa maalle asetettuna määrä-aikana, tulevana Kesäkuun 5 p. Närpiön ja Teuvan pitäjästen kirkoissa vannovat, ja jos, arvelua vastoin, sattuisi ett'ei valiomiestä rahvaan puolesta teidän pitäjistänne lähetettäisi tänne vannomaan tämän kuun yhdeksäntenä-kolmatta päivänä, niin pitää rahvaan nyt heti, ennenkuin vannomista aloitetaan, valita, ja saman valiomiehen tulevan Kesäk. 5 p. vannoa vala yllämainittuin ihmisten kanssa, ja allekirjoittaessaan kirjoittaa, että ovat vannoneet sitä varten valittuina. Waasan Maankanselista Toukokuun 25 p. v. 1808.
M. Wanberg.
Hinric Fleege.
[17] Seuraava kuulutus voi valaista paraiten asiaa. Tätä kuulutusta on tuskin koskaan kuulutettu kirkossa; sillä vieläkin on se muutaman talonpojan hallussa eikä sen alle eikä laitaan ole kirjoitettu mitään sen kuuluuttamisesta, joka on tavallista; tuskin sen tuoja näyttikään sitä kellenkään papille, varsinkin jos tiesi sen sisällön. Tämä kummallinen ja Orloff-Denisoff'in suurta älyä ei suinkaan todistava kuulutus kuuluisi suomennettuna näin:
Kuulutus!
Palattuani menneenä eilis-päivänä Närpiön pitäjästä, jonne matkani määränä oli antaa rahvaan vannoa kihlakunnan oikeuden edessä Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisimmasti käskettyä uskollisuusvalaa, on hänen ylhäisyytensä, kenraali j.n.e, korkeakuinen herra kreivi Orloff-Denisoff tehnyt minulle tiettäväksi, miten osa Närpiön pitäjään rahvasta, eli paraasta päästä ne kyläkunnat, jotka ovat meren rannalla eli sen valtatien varrella, joka vie Waasaan, eivät ainoastaan ole kokouneet varustettuina pyssyillä ja muilla aseilla, ja siten pitäneet rikkoa sitä rauhaa ja lepoa, jota Hänen Keisarillisen Majesteettinsa sotajoukot toivoisi kaikkein maan asukasten saavan nauttia, niin kauan kun itse pysyvät rauhallisina eivätkä itse menetä suojeluksen oikeutta, vaan myös että samat kapinalliset ihmiset, vähimmättäkään syyttä ja aivan suotta, ovat rohjenneet saattaa Hänen Keisarillisen Majesteettinsä mainittuihin kyliin asetettuja sotajoukkoja siten että kuuluvat pitävän muutamia vankeudessa ja toisia tappaneenkin. Hänen ylhäisyytensä antaa rahvaan, sen jo luultavasti mielen-malttiin tultua, itsensä ajatella tätä heidän käytöstänsä, koska Hänen ylhäistyytensä on vakuutettu, ett'ei löytyne ketään, joka ei ymmärtäne tätä heidän käytöksensä rikollisuutta.
Hänen ylhäisyytensä käskee siis tässä suhteessa: että jos olisi toivomistakaan lievitystä rangaistuksesta, jonka täytyy seurata tällaista menettelemistä niin pitää: