VELLAMO (hämmästyy). Isäkö —?
ROUVA VUORENPÄÄ (kuulematta). Sinä ehkä et sitä muista — olithan siihen aikaan ensimmäistä vuottasi Pariisissa — ja tulit kotia vasta isäsi hautajaisiksi — joiden jälkeen Katri heti muutti pois — ja meni naimisiin yövartija Variksen kanssa. — Varis oli jo silloin juoppo ja muuttui sen jälkeen yhä juopommaksi — sai tietysti liiaksi rahoja — palkkioksi. — Tämä naiminenhan katkaisi silloiset epäilyni ja —. Nyt en enää epäile.
VELLAMO (menee katselemaan kuvaa). Mutta — eiväthän nämä ole — isän silmät —
ROUVA VUORENPÄÄ (vavahtuu). Isäsikö? Ei — Ahdinhan —
VELLAMO. Niin — niin — Ahti — Ahdin ovat — minä ymmärsin väärin —. Isä-vainajallahan olikin kylmät, teräsharmaat silmät — ei näissä ole mitään yhtäläisyyttä — (Peittää kuvan ja tulee alas.)
ROUVA VUORENPÄÄ (raskaasti). Ei — ei niissä ole.
VELLAMO (pysähtyy hämmästyneenä; arasti). Mitä tarkoitat —?
ROUVA VUORENPÄÄ (kuulematta). Hänellä oli kylmät, teräsharmaat — ei mitään — ei mitään yhteyttä Ahdin —
VELLAMO. Äiti! (Rouva Vuorenpää lopettaa äkkiä ja katsoo pelästyneenä Vellamoa. Vellamo katselee liikahtamatta äitiään. Rouva Vuorenpää hämmentyy, painaa päänsä alas. Vellamo pyyhkii otsaansa, menee hitaasti telineen luo, järjestelee maaleja ja siveltimiä. Rouva Vuorenpää nousee raskaasti, katselee Vellamoa, hermostuu, menee perälle, katselemaan ulos. — Äänettömyys.)
ROUVA VUORENPÄÄ. Mitä Ahti soitti?