VELLAMO. Olivatko he verivihollisia?
ROUVA VUORENPÄÄ. En ole koskaan saanut tietää, mitä heidän välillään tapahtui. — Mutta ilman syytä ei Tumma matkustanut. Hänhän rakasti minua, minä tunsin sen.
VELLAMO. Minkätähden luulet hänen matkustaneen?
ROUVA VUORENPÄÄ. Jotakin kieroa — petosta — valhetta tai rikosta on ollut mukana -. Olipa miten tahansa, niin heidän on täytynyt olla verivihollisia — ja heidät minä olen yhdistänyt samaan henkilöön —
VELLAMO. Mitä sinä tarkoitat?
ROUVA VUORENPÄÄ. Ahdissa minä olen heidät yhteen liittänyt. Se juuri on minun rikokseni. (Nousee kiihkeästi). Minä en olisi saanut mennä naimisiin toisen miehen kanssa, kun kerran minun sieluni oli juuriaan myöten kiintynyt toiseen. — Se on luontoa vastaan. Siksi se on rikos. Hänen ruumiinsa ei ole hänen henkensä oikea asuinsija. Hänen sielunsa on vangittuna vastenmielisessä paikassa, josta se kaikin voimin pyrkii vapautumaan. Juuri sen tähden hänen silmistään loistaa —
VELLAMO (vie äitinsä sohvaan istumaan). Meidän täytyy tosiaankin matkustaa täältä pois. — Vuosikausia sinä olet kiduttanut itseäsi noilla kauheilla ajatuksilla ja saanut itsesi ihan sairaaksi. — Meidän täytyy ryhtyä vakaviin toimiin. Tästä pitää keskustella lääkärin kanssa.
ROUVA VUORENPÄÄ (hervahtaen). Olenhan minä senkin tehnyt.
VELLAMO. Ja hän —?
ROUVA VUORENPÄÄ. Hän on kehoittanut minua muuttamaan muualle.