VELLAMO. Kolmenkolmatta.
OUTO MIES. Niin — niinpä kai —
VELLAMO. Sanonko äidilleni terveisenne —?
OUTO MIES. Jos teitä huvittaa — mutta ettehän tiedä keneltä —
VELLAMO. Kyliä minä tiedän.
OUTO MIES. En uskonut, että minun nimeni —
VELLAMO. Sitä en tunnekaan, mutta minä tunnen teidät.
OUTO MIES. Minutko? — Hm! Sanokaa sitten äidillenne tervehdys — Svante
Alhorannalta.
VELLAMO (hämmentyneenä). Tekö olette »Kansan äänen» uusi toimittaja?
SVANTE ALHORANTA. Minä. — Näkemiin — Vellamo! (Kääntyy, mennäkseen pois, mutta pysähtyy äkkiä, kun Rouva Vuorenpää samassa astuu sisään vasemmalta ja joutuu seisomaan vastatusten Alhorannan kanssa. Svante Alhoranta, hetkisen seisahduksen jälkeen, kumartaa ja menee.)