HOVINEUVOS KARILA. Emme.
ROUVA VUORENPÄÄ (tulee alas). Tiedätkö mitä? Minä odotan tänne juuri erästä henkilöä —
HOVINEUVOS KARILA. Ketä?
ANNI (tulee). Herra Alhoranta pyytää puhutella rouva kauppaneuvoksetarta.
ROUVA VUORENPÄÄ. Pyydä sisään! (Anni menee.) Minä lähetin hakemaan häntä —
HOVINEUVOS KARILA. Häntäkö? Mitenkä —?
ROUVA VUORENPÄÄ. Minun täytyy puhua hänen kanssaan — minun täytyy saada tietää hänen — minä tarkoitan — minä pelkään, että kosto on tässä vaikuttimena —
HOVINEUVOS KARILA. Olitko sinä siis syypää hänen lähtöönsä — silloin?
ROUVA VUORENPÄÄ. En. Mutta kuka tietää mitä hän asiasta ajattelee. Jumalako tietää, mistä se kaikki johtui. Minä tahdon selvyyttä! Minä en mistään hinnasta tahdo ottaa itselleni syytä siihen, mitä täällä nyt on tekeillä. Minä en jaksa sitä edes ajatellakaan.
ANNI (tulee vasemmalta). Herra Alhoranta! (Svante Alhoranta tulee levollisena esille, pysähtyy, kumartaa rouva Vuorenpäälle. Anni menee.)