ROUVA VUORENPÄÄ. Silloista Margaretaa?
SVANTE ALHORANTA. Niin — silloista. (Äänettömyys.)
ROUVA VUORENPÄÄ. Vellamo kävi eilen kuulemassa sinun esitelmiäsi —
SVANTE ALHORANTA. Niin kävi.
ROUVA VUORENPÄÄ. Ja sinä tapasit hänet.
SVANTE ALHORANTA. Niin. —
ROUVA VUORENPÄÄ. Minä tiedän sen! Vellamo on puhunut minulle paljon — sinusta.
SVANTE ALHORANTA. Onko hän —? — Hän sanoi vihaavansa minua — sinun tähtesi.
ROUVA VUORENPÄÄ. Hm! Niin Margaretakin vihasi — ensin. — Vihasi — ja ihaili — kunnes —. Vellamo on aivan minun luonteiseni —
SVANTE ALHORANTA (nousee, kävelee toiselle puolen huonetta, pysähtyy, ajattelee — menee rouva Vuorenpään luo, istuu hänen viereensä ja ottaa häntä kädestä.) Olisiko se — vastenmielistä sinulle?