VELLAMO. Ahti!
AHTI. Niin, niin! Sinä olet heidän puolellaan, sinä! Sen kyllä olen huomannut. Kaikki, mitä he tekevät, on tietysti kaunista, esteettistä —
VELLAMO. Minä en ollenkaan ajattele heitä siltä kannalta.
AHTI. Miten sitten? Voitko selittää tuon hävyttömän ulvomisen — kuolleitten ääressä?
VELLAMO. Tuskin — sinulle.
AHTI (terävästi). Niinkö? Et minulle? Miksi et?
VELLAMO. Sinä et sitä ymmärtäisi.
AHTI. Onko se niin peräti järjetöntä?
VELLAMO. He eivät näe siellä kuolemaa. He näkevät elämän. (Ahti hymähtää ylenkatseellisesti.) Sanoinhan, että sinä et sitä ymmärrä.
AHTI (pysähtyy uhkaavana Vellamon eteen). Yhden asian minä varmasti ymmärrän.