LAINA. On.
VELLAMO. Entä isäsi? Sinä et koskaan ole maininnut häntä. Elääkö hän?
LAINA. Hän on yövartijana tehtaalla.
VELLAMO. Voi pikku ressua! — Tässä on siskollesikin. No, helma levälle! (Tyhjentää hedelmävadin Lainan helmaan.) Kas noin! — Älä nyt pudota niitä matkalla! — Sano äidillesi terveisiä! — Minun täytyy tulla jonakin päivänä katsomaan häntä. Missä te asutte?
LAINA. Me olemme asuneet keväästä asti myllärin halkovajassa. Mutta kun äiti parani ja jaksaa taas mennä tehtaaseen, niin me muutimme toiselle puolelle koskea, Karpalosuon vaarin mökkiin. Oikeaan huoneeseen.
VELLAMO. Miksi te sellaisessa paikassa olette asuneet? Sanoithan, että isäsi —
LAINA. Isä on taas kaupungin — rannassa.
VELLAMO. Mitä hän siellä tekee?
LAINA (hiljaa). En minä tiedä. — Isä juo kaikki äidinkin ansiot. Eilen hän taas tuli kaupungista sinne Karpalosuolle, mutta vaari saarnasi hänet ulos.
VELLAMO. Saarnasi? Millä tavalla?