LAINA (naurahtaa). Etkö tiedä mitä saarna on? Etkö ole koskaan käynyt kirkossa? Se on sellaista, joka kauheasti pelottaa. Ja vaari on niin iso, harmaapartainen —
VELLAMO. Saarnaako hän niinkuin pappi?
LAINA. Ihan kuin ilmeinen pappi. Äsken hän seisoi tuolla kosken rannalla ja saarnasi — koskelle. (Nauraa.)
VELLAMO. Minäpä käyn teillä jonakuna päivänä.
LAINA. Et sinä sinne löydä — Karpalosuolle asti. — Minä tulen sitten hakemaan sinua ihmisyyskouluun. Tulenko tänä iltana?
VELLAMO (ohjaa Lainan ovesta vasemmalle). Tule vain! Tule vaikka tänä iltana! (Palaa mietteissään keskilattialle. Seisahtuu. Menee sitten maalausta tarkastelemaan.)
ROUVA VUORENPÄÄ (tulee kuistilta). Vellamo!
VELLAMO. Mitä, äiti?
ROUVA VUORENPÄÄ. Tulehan tänne! (Viittaa ulos oikealle.) Tunnetko tuota miestä — tuolla — tienristeyksessä? (Vellamo menee kuistille.) Hän seisoo risteyksessä ja katselee tännepäin. — Tunnetko?
VELLAMO (tulee sisään). En tunne. Kuka hän on?