Aina (nauraen). Mutta entäs, tollahuttaminen?
Aaro. Ei nyt passaa, sanoi räätäli pöksyjä. Hyh, hyh! Onpas täällä kuumuutta. No, ei lämmin luita särje. (Menee saunaan.)
Aina. Koli, koli, kolia! Joko lymyss' ollaan koli, koli, kolia! (Katselee lahjojaan, hyräelee.)
Sorjalle poijalle helluksi menin rakkauden tähden,
Sorjalta poijalta kihloja kannan kirkkoväen nähden.
Mikko (tulee). Vai niin on asia! Soo, soo! Vai niin on asia!
Aina (nousee seisomaan. Lyö kätensä yhteen). No eipä nyt maailman päivinä olisi tuota uskonut! (Purskahtaa nauramaan.)
Mikko (hämillään). Noin taas. Mitä niin? Noin taas. Mitä uskonut?
Aina (pidätellen itseään). Ei mitään erinomaista. Minä vaan tässä ihmettelen, miten Mikko on voinut muuttua noin pulskaksi.
Mikko (röyhistää itseänsä). He, he! Vai niin on asia. Soo, soo! Vai niin on asia. — Noin taas. Onko teidän emäntä kotosalla?
Aina (nyykäyttää päätään). Ja naimapuuhissa poika juoksentelee vielä vanhoilla päivillänsä! No, ei olisi uskonut!