Aina (tulee Aaron luo). Ei juuri kumpikaan, mutta hätääntyvät ne pelkurit vähemmästäkin.
Aaro (koettaa vetää Ainaa, luokseen). No, no! Ei hätä tämmöinen ole!
Aina (istuu Aaron viereen). Istutaan sitten ja imehdellään. Saa häntä tätisi suun täytettä, sinunkin varaksesi.
Aaro. Viis minä tädistä! Mokoma hupakko, joka vielä ruumiskirstun vieressä naimista ajattelee. Hän ei kelpaa neuvojaksi.
Aina. Parempi sentään pysytellä hänen suosiossaan, muuten voi Innala luiskahtaa nenäsi ohi.
Aaro. Kai se sen kuitenkin tekee, jos kerran täti menee naimisiin. Voihan hän vielä perillisiäkin saada jos oikein onni lenkää. Saakeli sentään sitä Tallus-Mikkoa! Häntä tekisi mieleni niin tollahuttaa, että…
Aina. No, tuossa hän tulee nurkan takana.
Aaro (hypähtää ylös). Mikkoko? No, sun saakeli! (Katselee ympärilleen.) Olis ihminen kotona, sanoi Tala kun järveen putosi.
Aina (nauraen). Opeta Tallus-Mikolle, kuinka naimista niisiin pannaan!
Aaro. Ei nyt ole aikaa leikitellä, sanoi Apsa kun selkäänsä sai. (Avaa saunan oven.)